Matkustelu,  Yhdysvallat

Arizonan upeat kanjonit – Antelope Canyon

Amerikan “southwestissä” viettäisi varmasti viikon jos toisenkin erilaisia kiviä, kalliomuodostelmia ja kanjoneita ihmetellen, mutta lyhyemmän visiitin puitteissa oli pakko valita vain muutama nähtävyys koettavaksi. Aikajärjestyksessä ensimmäinen kohde oli Grand Canyonin eteläpuoli, mutta aloitan nyt matkakuvien purkamisen Antelope Canyoneilla, joille suuntasimme Kanabissa vietetyn yön jälkeen. Utahin puolella sijaitseva Kanab sijaitsee muutenkin oivallisella paikalla, jos haluaa ottaa yhden tukikohdan Zionin ja Brycen kansallispuistoa sekä Horseshoebendiä ja Antelope Canyoneita ajatellen. Pohjoiselle Grand Canyonin sisäänkäynnille ei myöskään ole Kanabista pitkä matka. Me vietimme Kanabissa kaksi yötä ja ajelimme torstaiaamuna 23.8. kohti Pagen kaupunkia Arizonan puolella.

Oranssi väri ei ehkä olekaan omiaan hahmottamaan tekstiä pohjasta, hups! (Kartta: Google Maps)

Wikipedian mukaan ylemmät kanjonit ovat navajonimeltään Tsé bighánílíní, joka tarkoittaa paikkaa missä vesi juoksee kivien läpi. Luonnollisesti tämä tietenkin viittaa myös kanjonien syntytapaan. Alempia kanjoneita kutsutaan taas nimellä Hazdistazí  eli vapaasti käännettynä spiraalikivi kaariksi. Alemmilla kanjoneilla joutuu ilmeisesti kuntoilemaan jonkin verran portaissa kanjoneihin laskettaessa, kun taas ylemmät ovat helposti myös huonokuntoisemman saavutettavissa.

Puupökkelö oli kuulemma joutunut kiven päälle äkillisen tulvan viemänä vain pari viikkoa sitten. 

Antelope Canyoneilla et voi vierailla ominpäin. Antelope Canyoneihin luetaan Upper ja Lower Canyonit, joihin pääsee tutustumaan lukuisten matkanjärjestäjien turvin. Joskus myös Canyon X’stä käytetään nimeä Antelope Canyon X, mutta en ihan päässyt jyvälle onko kyse vain markkinointikikasta. Kanjonit ovat ahtaita ja niissä on aina äkkitulvan vaara, joten tässä jo tarpeeksi syytä rajoittaa omatoimimatkailijoiden pyörimistä (tämän lisäksi kanjonit sijaitsevat intiaanireservaatin alueella). Äkkitulvien varalta täytyy näillä alueilla muutenkin varautua, koska rankkasateet aiheuttavat todellisen vaaran aavikkoisilla seuduilla, sillä kuiva maa imee vettä itseensä huonosti. Upper Antelope Canyoneilla äkkitulva johti 11 patikoijan kuolemaan vuonna 1997. Tästä tapahtumasta ja äkkitulvista voi lukea lisää esimerkiksi täältä (paikallismedia The Arizona Republicin nettijulkaisu).

Kivien kerrostumat ja oranssi väritys tulevat esille vain runsaassa auringonvalossa. 

Me vierailimme ylemmillä kanjoneilla eli Upper Antelope Canyoneilla, joka on turistien keskuudessa suosituin edellämainituista kanjoneista. Opastusta varatessa kannattaa ottaa huomioon, että paikat myyvät loppuun todella nopeasti. Ylemmille kanjoneille on tarjolla enemmän matkanjärjestäjiä kuin alemmalle kanjonille. Jotkin matkanjärjestäjät tekevät retkiä X Canyoneille sekä Secret Canyoneille, jotka ovat yhtälailla henkeäsalpaavia kanjoneita kuin Antelopetkin, mutta kanjoneille pääseminen on vaivalloisempaa ja retkiä on vähemmän tarjolla. Erityisesti tuota X Canyonia kehuttiin monessa eri yhteydessä etsiessäni meille sopivaa retkeä, mutta päädyttiin kuitenkin tuohon kaikkein klassisimpaan Upper Canyoniin. X Canyoneista ja Secret Canyoneista voi lukea lisää esimerkiksi täältä (The Travel Magazine), jos suunnittelet vierailua näihin vähemmän tunnetumpiin kanjoneihin.

Retkeä varatessa kannattaa kiinnittää huomiota myös kellonaikoihin, koska paras ja kuvauksellisin hetki vierailla kanjoneissa on ehdottomasti puolenpäivän aikaan auringon ollessa korkeimmillaan. Me varailtiin retkeä vasta paria viikkoa ennen h-hetkeä, joten jouduttiin tyytymään kello 14.30 opastukseen, koska muita järkeviä aikoja ei ollut enää tarjolla. Varasimme retken Adventurous Antelope Canyon Tourseilta, joiden viimeinen retki kanjoneille järjestetään viiden aikoihin iltapäivällä, mutta kertoivat kanjonien olevan silloin jo hyvin pimeitä. Meidän kierroksen lähestyessä varjostivat tummat pilvet joka puolelta, mutta onneksi aurinko pääsi kuitenkin hieman paistamaan kanjoniin ja kuvista tuli onnistuneita. Auringon ollessa matalalla tai pilvessä ei valo pääse leikittelemään kanjonien seinämillä luoden muotoja ja varjoja sekä oransseja värejä. Kanjonit sijaitsevat navajoreservaatin mailla, joten meidän kierroksen alkuun saatiin nauttia taitavasta “hoop dance”-esityksestä ja lyhyestä navajo-kulttuurin esittelystä. Esiintynyt tanssija oli kuulemma edellisvuonna sijoittunut 10 parhaan joukkoon kyseisen tanssilajin kuninkuuskisoissa ja kieltämättä esitys oli oikein vaikuttava!

Rattlesnake Canyon, kuva Adventurous Antelope Canyonsin retkitoimiston sivuilta. 

Me ei päästy tällä kertaa tähän kulkuvälineeseen.. 

Kanjoneille lähtiessä meidät jaettiin pienempiin ryhmiin ja kiipesimme Fordin katumaastureihin matkan ajaksi, ajomatkaa oli noin vartin verran ja kierros itsessään oli noin tunnin mittainen. Tältä retkijärjestäjältä saa myös pidempiä retkiä, joilla vieraillaan muilla kanjoneilla (kuten Rattlesnake Canyon, jonka nimi tulee kivien käärmemäisistä muodoista eikä käärmehavainnoista). Yleisesti ottaen lähes jokaisella retkijärjestäjällä on tarjolla pitkiä valokuvauskierroksia, joissa keskitytään saamaan niitä kaikkein henkeäsalpaavimpia Microsoftin näytönsäästäjäkuvia, joten jos valokuvaus kiinnostaa, niin kannattaa paneutua näihin tarkemmin. Meidänkin perusretkellä oppaat olivat innokkaita auttamaan kameran asetuksien säätämisessä sekä ottivat yhteiskuvia ja koittivat parhaansa mukaan näyttää optimaalisimpia kuvauspaikkoja kanjonissa. Parhaansa mukaan tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että kanjonissa oli sen verran ruuhkaa, ettei pitkille kuvaussessioille ollut aikaa. Kanjoniin mennessä otetaan kuvat ja kun kanjonin toisesta päästä tullaan ulos ja käännytään takaisin kohti tulosuuntaa, tulee kamerat laittaa pois ja keskittyä “ottamaan kuvia silmillään”. Tähän syy on puhtaasti se, että kanjoni on ahdas ja ihmisten tulee olla koko ajan liikkeessä, jottei kulkuväylä tukkiintuisi. Turistien määrä ei kuitenkaan ollut mikään ahdistavan suuri, vaikka kaikkein suosituimmasta kanjonista onkin kyse ja saimme omasta mielestämme ihan hyvin aikaa ottaa omaa silmää miellyttävät kuvat eikä meitä hoputettu liikaa eteenpäin.

Antelope Canyoneilta on todella (toistan, TODELLA) lyhyt matka kuuluisalle Horseshoe Bendille ja Glen Canyonin padolle, jotka ovat myös suositeltavia vierailukohteita, jos alueella sattuu pyörimään. Näistä pistän postausta tulemaan myöhemmin, koska kuvat ovat vielä kameran uumenissa. Pagessa on paljon hotelleita ja palveluita, joten siellä voisi varmasti viihtyä pidempäänkin ja tutustua vaikka Colorado-joen ja Lake Powellin aktiviiteetteihin. Meillä meni muuten hetki tajuta mihin kaikki venettä kuljettavat autot ovat suuntaamassa, niitä kun näkyi jo ennen Vegasia Kuolemanlaakson paikkeilla, jossa vedestä ei voi kuin haaveilla.

Follow my blog with Bloglovin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *