Matkustelu,  Yleinen

Epäonniset lentokokemukset

Ehkä parempi sana olisi epälentokokemukset, koska yksikään näistä ei varsinaisesti liity lentokoneessa olemiseen. Tapahtumien juurisyyt kuitenkin liittyvät lentämiseen, joten ehkä tämä epäonnistunut otsikointini annetaan anteeksi?

Räjähtävät keksit

Viime vuonna lensimme Los Angelesiin Detroitin kautta ja välilaskulla tulikin eteen pieni ongelma. Mukanani oli erilaisia eväitä lentomatkaa varten ja lisäksi saapuisimme Kaliforniaan vasta illalla ja nälkäkiukkua pitää toki ennakoida! Etenimme normaalisti maahantulosta läpi ja laukutkin saatiin ohjattua kohti Los Angelesiin konetta, joten edessä oli vielä turvatarkastus ennen terminaaliin takaisin pääsyä. Läpivalaisukone kuitenkin suhtautui epäilevästi reppuuni ja virkailija otti sen sivuun, jonka jälkeen minua viittoiltiin paikalle. Repussa oli jotain epäilyttävää ja virkailija pyysi lupaa tutkia sisältöä tarkemmin, jonka tietenkin myönsin. Ihmettelin tietenkin hiukan, koska reppuun ei ollut mennyt mitään Amsterdamin välilaskun jälkeen. Reppu oli siis selvinnyt jo Helsingin tarkastuksesta sekä Amsterdamin vastaavasta käsittelystä, joten ankarasta miettimisestä huolimatta en saanut päähäni mitään nestettä tai muutakaan epäilyttävää.

Kone, jonka tunnistin Australian rajalla sarjan perusteella jonkinlaiseksi eri aineiden olemusta identifioivaksi, piippasi uhkaavasti kun sinne syötettiin repustani otettu pyyhkäisynäyte. Repun sisältö purettiin pöydälle ja näytteitä otettiin eri tuotteista, jonka jälkeen ainakin keksit ja jotain muuta kiikutettiin jatkotutkimuksiin näkökenttäni ulkopuolelle. Sitten pyydettiin esimiestä paikalle. Hämmennys oli tässä kohtaa kova, koska vaikka kuinka yritin miettiä, niin en keksinyt mitään syytä moiselle härdellille. Esimies saapui ja minua pyydettiin hänen mukaansa viereiselle pöytätasolle tai halutessani voisimme mennä “tutkimushuoneeseen”. Tässä kohtaa en innostunut tästä ideasta ja kaksi lisävirkailijaa saapuivat paikalle. Lisäksi jossain kohtaa paikalle asteli (tässä kohtaa varmaan viides) virkailija, joka oli astetta professionaalisemmin pukeutunut. Samoihin aikoihin yksi virkailijoista kaivoi laukusta tukun seteleitä, joiden olemassaolosta en ollutkaan etukäteen tietoinen. Ei, kukaan ei laittanut rahoja laukkuuni, vaan olin unohtanut ne sinne jonkun aiemman reissun yhteydessä. Mietin, että jos nyt kysyvät minkä maan valuuttaa ne ovat, niin ei mitään havaintoa ja se saattaa vaikuttaa jokseenkin negatiivisesti statukseeni. Jälkikäteen tutkiessani, ne osoittautuivat Azerbaidžanin manateiksi 😀

Epäilyttävät räjähdekeksit. Mansikoita, jogurttia ja ruutia, eikun siis..

Reppua käytiin tässä vaiheessa hyvin antaumuksellisesti läpi ties minkä laitteiden avulla ja uskaltauduin kysäisemään yhdeltä virkapukuiselta, että mitäköhän tässä nyt tapahtuu. Hän sanoi, että repussa on räjähteistä jäänteitä ja he etsivät syytä. Okei, jatkakaa. Yksi pohti avaisiko vielä repun saumat pohjasta, mutta muut virkailijat olivat jo menettäneet mielenkiintonsa tapaukseen. He pyysivät minua pakkaamaan repun ja jatkamaan matkaa sekä kiittelivät yhteistyöstä sekä rauhallisuudesta. Eniten jäänteitä oli kuulemma juuri keksipaketissa, joka jostain syystä huvittaa meitä edelleen. Eväitä ei edes tullut kuitenkaan loppupeleissä syötyä ja tämäkin epäonnen keksipaketti Kalifornian auringon alla sulaneine sisältöineen päätyi lopulta uhkaamaan Yhdysvaltojen bioturvallisuutta jäteastiasta käsin.

Lopulta minäkin pääsin kohteeseen ja palleroteen äärelle, kuten jokaisen katu-uskottavan milleniaalin elämäntyyliin epäilemättä kuuluu tällä puolen maapalloa.

Epäonninen paluu Nashvillestä

Vuonna 2018 olimme roadtripillä Tennessee – Pohjois-Carolina – Etelä–Carolina – Georgia-akselilla ja kaksi päivää ennen paluulentoa olimme vielä noin viiden tunnin ajomatkan päässä Nashvillestä, josta lentomme piti lähteä. Poikaystävälläni oli onneksi British Airwaysin sovellus, jota hän päivitteli silloin tällöin ja sattumalta sieltä pomppasikin viesti koskien Nashville – Lontoo-lentoa: “Lento peruttu”. Tämä tapahtui vielä juuri ennen nukkumaanmenoa, joten olikin ihana alkaa sitten soitella asiasta ympäri mantereita. Muistaakseni soitimme Supersaverille, josta olimme lennon varanneet ja sitten saimme uudet lennot Nashvillestä Chicagoon ja sieltä Lontooseen. Lento lähtisi noin 10 tuntia aiemmin kuin tuo alunperin suunniteltu lento, mutta oli käytännössä ainut vaihtoehto. En tiedä olisiko British Airways ilmoitellut mitään itsestään, ellemme olisi huomanneet tuota sovellusta käyttää.

Viimeinen ehtoollinen ennen farssia, tämän jälkeen varmaan moni miettikiin kannattaako tästä blogista lukea enää ruokavinkkejä?

Noh, lentokentällä selvisikin, että Chicagossa on aivan järkyttävä ukkosmyräkkä ja lentokoneilla ei ole mitään asiaa sinne. En muista kuinka monta tuntia odoteltiin lähtöä ja koneen nousunkin jälkeen se joutui tekemään ylimääräisen lenkin, koska lentokenttä oli luonnollisesti Chicagossa ruuhkautunut. Chicagossa epäonnisuus otti jälleen uuden käänteen kun ukkosmyrsky palasi häiriköimään lentokentän liikennettä ja kaikki liikenne suljettiin jälleen. Saimme sämpylöitä ja mitä lie British Airwaysin piikkiin ja katselimme salamoita hiljaisen kiitotien yllä aika pitkän tovin. Tässä kohtaa oli aika selvää, ettemme ehtisi Lontoo – Tukholma -lennolle ja ongelmana oli, että meillä oli erikseen ostettuna liput Tukholmasta Helsinkiin. Vihdoin pääsimme Chicagosta Lontooseen, jossa yritimme selvittää voisimmeko ottaa suoran lennon Helsinkiin, koska Lontoo – Tukholma oli jo mennyt menojaan. Tämä ei tietenkään onnistunut, koska lentoyhtiö on velvoitettu viemään alkuperäiseen määränpäähän. Olimme ihan mielettömän väsyneitä, koska matkustamista oli takana jo pari vuorokautta ja tiesimme, että myöhästyisimme myös siitä viimeisestä Tukholma – Helsinki välisestä koneesta siltä päivältä. Ja näin kävi, mutta Lontoosta käsin ostin sitten lennot Tukholmasta suoraan Turkuun ja meinasimme vielä myöhästyä siitäkin, mutta pääasia oli ettemme jääneet Tukholmaan yöksi enää tässä kohtaa.

Lentokentällä oli samanaikaisesti myös jokin toinen tilanne päällä, kun poliisit ja ambulanssi sekä palomiehet marssivat vauhdilla yhteen saapuneeseen koneeseen. Tämän seuraamiseen ja spekulointiin sai tuhrattua melkein tunnin, joten aika ei käynyt turhan pitkäksi.

Vihdoin Chicago jäämässä taakse ja aurinkokin jo näyttää nousseen, alunperin lennon piti lähteä joskus alkuillasta.

Emme vieläkään tiedä miksi tuo alkuperäinen lento peruttiin ja koska peruutus tuli niin myöhään ja siitä aiheutui meille tuo 10 tunnin aikaisempi lentoaikataulu (loppuen lopuksi olimme kuitenkin perillä vuorokausi aiottua myöhemmin :-D), niin AirHelpin kautta pistimme korvauspyyntöä BritsihAirwaysille tuosta alkuperäisestä lennon peruuttamisesta. Asia on edelleen käsittelyssä, mutta voin tulla joskus paljastamaan miten siinä lopulta kävi. Lisäksi onneksi sain Tukholma – Turku -lipun hinnan matkavakuutuksesta, joten loppuen lopuksi harmistus ei ollut enää niin suuri.

Miksi en maistanut tätä Chicagon tunnetuinta makuelämystä kun tilaisuus oli?

Tuhkapilviepisodi

Eyjafjallajökullin tulivuorenpurkaus 2010 pysäytti lentoliikenteen ja jumitti matkailijat ympäri maailmaa aloilleen. Olimme tuolloin perheeni kanssa Napolissa äitini perhetuttua tapaamassa ja tuhkapilvi sulki lentoliikenteen juuri ennen paluulentopäivää. Äidilläni oli kova kiire palata töihin ja tässä kohtaa ei tiedetty yhtään kestääkö seisaus pari päivää, viikon vai viikkoja, joten kaikki etsivät vaihtoehtoisia kulkutapoja kotiin. Junat olivat jo tässä kohtaa täyteen buukattuja, joten italiantaitoinen äitini ystävätär johdatti meidät epämääräiselle tiskille, josta meille myytiin superhalvat bussiliput Napolista Puolan Gdanskiin.

Napolin reissulta ei ole kuvia, koska näppäränä teininä tyhjensin koko kameran tiedostot aikanaan, jotta tilalle saataisiin kenties aikansa monalisoja eli peiliselfieitä? Tässä kuva kuitenkin viime talven Gdanskin reissulta.

Bussimatka kesti muistaakseni jotain 30-35 tunnin välillä lukuisista pysähdyksistä ja muista johtuen. Aina parin tunnin välein oli vessatauko ja itseasiassa tämä on ensimmäinen kerta kun en kertakaikkiaan tiennyt mikä maa, mikä valuutta kun pysähdyimme keskellä yötä huoltoasemalla. Enkä edelleenkään ole varma, mutta varmaan Tsekki on loogisin vaihtoehto. Muut matkustajat bussissa pääasiallisesti puolalaisia työmiehiä, lisäksi muutama puolalainen rouva, jotka jumittivat loput matkanteosta täysin siirryttyämme minibussiin Varsovasta Gdanskiin mennessä. He nimittäin vaativat jatkuvia pysähdyksiä ja minibussin kuljettajalla oli aivan olemattomat ajotaidot, joten ulospääsy Varsovasta ilman ruumiita oli yksi seikkailu jo itsessään. Muutaman Gdanskissa vietetyn yön jälkeen tulimme laivalla Helsinkiin. Tätä reittiä ei taidakaan enää olla edes olemassa.

Mikään nopea vaihtoehto tämä ei loppupeleissä ollut, vaan reissaamiseen meni melkein viikko enemmän kuin tarkoitus oli. Vannoin tuolloin infernaalisen bussikuljetuksen jälkeen, etten mene Puolaan enää ikinä, mutta kuinkas kävikään 😀

Minkälaisia kommelluksia sinulle on sattunut?

15 Comments

    • Johanna V.

      Meillä ei onneksi ole vielä laukku pysyvästi kadonnut (kopkop), mutta ymmärrän ahdingon, varsinkin jos tiedossa on eksoottisempi kohde tai liikkuvainen loma. Lennoilta myöhästyminen harmittaa aina, mutta toistaiseksi kotiin on aina päästy. Menomatkalla olisi kyllä ekstra-ikävää jäädä lentokoneen kyydistä, takaisin päin harvemmin on tulipalokiirettä 😉

  • Hannamari

    Aika hauska toi, että saitte kuitenkin tuhkapilviepisodin satuttua bussiliput Gdanskiin! Avopuoliso oli samaan aikaan Lissabonissa ja jäi perheineen vain viettämään pidempää lomaa tuhkapilven takia. 😀 Itselläni on joku kirous, että silloin harvoin kun ulkomaille lähtiessä junalla tai autolla Helsinkiin menemisen sijaan lennän Kuopio-Helsinki-välin, niin takaisin kotiin tullessa Helsingin lento on myöhässä ja en kerkeä Kuopion jatkolennolle! Ja sehän on tietty aina se päivän viimeinen lento, eli silloin joutuu jäämään yön yli Helsinkiin.

    • Johanna V.

      Jälkikäteen ajateltuna nopeampi paluu olisi varmaan ollut meilläkin, jos olisimme jääneet odottelemaan lentokentän avautumista.. Ainakin helpompi, takalisto meinaan puutui bussimatkalla aika tavalla 😀 Tuolloin ei ollut tietoa kestäisikö seisaus pari päivää vai viikkoa, joten toisaalta ymmärrän myös äitini kiirehtemisen! Meilläkin tosi useasti on ollut lento myöhässä Helsinkiin päin, mikäköhän homma sekin on 😀 Toivottavasti on ollut samalla lipulla, niin ei ole joutunut itse pulittamaan uutta lippua!

      • Hannamari

        Voi olla, että olisi tosiaan päässyt nopeammin tai samassa ajassa kun olisi odottanut lentokentän avautumista, mutta mistäpä olisi voinut tietää kauanko tilanne on päällä! Finski on onneksi kyllä hoitanut aina mallikkaasti meille yöpymisen hotellissa ja laittanut heti seuraavalle lennolle Kuopioon, eli seuraavana päivänä. 🙂

  • Sandra

    Hui, tuo keksiepisodi vaikutti kuumottavalta, mutta onneksi ei mitään ihmeellistä ollut. Rakastan tuota Australian rajalla -sarjaa, mutta en koskaan toivoisi joutuvani vastaavan tutkimisen kohteeksi.

    • Johanna V.

      Kiitos kommentista! Silloin oli kyllä aikamoinen Australian rajalla fiilis, mutta onneksi tilanne lähinnä huvitti, koska puhtaat jauhot oli pussissa (ja tämä on nyt pelkkä metafora 😂😂).

  • Pirkko / Meriharakka

    Aika vähällä olemme päässeet. Yksi jatkolento missattiin Seattlessa kun matkakavereilta löytyi laukusta banaani, joka viivästytti niiden tarkastusta, mutta Alaska Air joustavasti sijoitti meidät seuraavalle, joka lähtikin sitten välittömästi sekin. Muutamia peruutettuja, mutta ne on aina lentoyhtiö hoitanut.
    Kerran Finnairin kone hajosi ja sen paluu NYCistä viivästyi vuorokauden, mutta juuri silloin meillä oli business-luokan liput ja reitittivät meidät heti uudelleen siten, että olimme Helsingissä vaan 3 tuntia myöhemmin kuin oli suunniteltu – turistiluokka taisi odottaa vuorokauden verran.

    • Johanna V.

      Voihan banaani 😅 Kovin vähän tuntuu ihmiselle (onneksi) tapahtuneen näitä sähläyksiä ja business-lippu varmasti pelastaa noissa tilanteissa paljon ☺️

    • Johanna V.

      Näinhän se kuuluu! Yllättävän vähän tosiaan tuntuu ihmisillä olleen näitä sähellyksiä, vaikka matkoja olisikin mittarissa kymmeniä ja taas kymmeniä ☺️ hyvä niin!

  • Periaatteen Nainen

    Oho, etenkin bussiseikkailu kuulostaa melkoisen seikkailuhenkiseltä puristukselta – mun äiti ei kyllä suostuisi 😀 .

    Itsellä on lennoilla sattunut ja tapahtunut, ei onneksi koskaan mitään vakavaa. Kun olin matkanjohtajana yhden kehitysyhteistyöprojektin tiimoilta unohdin osan ryhmästä Pariisiin, mutta sattuuhan sitä…

    • Johanna V.

      Oli kyllä aika eksoottinen bussimatka, muistan että katsottiin elokuvia bussin pikkuruiselta ruudulta puolaksi dubattuna ja sama miesääni lateli sekä naisten että miesten replat :DD Lisäksi näyttivät vielä kauhuelokuvia..?

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *