Yhdysvallat

Grand Canyon päivässä – järjetöntä vai mahdollista?

Matkaa suunnitellessamme mietimme onko Grand Canyonille järkevää edes tehdä päiväreissua vai pitäisikö yksi Yhdysvaltojen luontokohteiden kuninkaista jättää a) kokonaan pois suunnitelmista vai b) suunnitella yöpyminen ja luopua jostain muusta. Kaikki tai ei mitään, päätimme mahduttaa Grand Canyonin päiväreissuun niin, että lähdimme ajamaan Vegasista aamulla ja palasimme illalla takaisin kaupunkiin. Oikeastaan yhden kompromissin teimme kanjonien takia ja se oli Hooverin padon ohittaminen. Myöhemmin saimme kuitenkin patokiintiöön täytettä Glen Canyon Damilla, josta olenkin kirjoittanut aiemmin tämän postauksen.

vegas

Huomenta Vegas!

Matka-aikaa Vegasista Grand Canyonin eteläiselle sisäänkäynnille kertyy noin neljä tuntia, meillä noin viisi tuntia. Lähdimme matkaan hieman ennen seitsemää ja teimme muutamia pysähdyksiä, joten ensimmäiset kuvat kanjonilta on otettu puoli yhden aikaan. Monelle saattaa tulla houkutus vierailla vähemmän tunnetulla Grand Canyonin läntisellä reunalla, joka on Hualapai-reservaatin alueella. Tätä en kuitenkaan itse suosittelisi useammankaan lähteen perusteella, koska idea keskinkertaisista kanjoneista (eivät varsinaisesti edes kuulu Grand Canyonin kansallispuistoon) ja korkeista hinnoista ei houkuttanut. Ilmeisesti alueelle pääsystä joutuu pulittamaan melkein neljäkymmentä dollaria ja lisäksi pääsy näköalatasanteelle maksaa vielä melkein kolmekymmentä lisää, eikä kameraa saa ottaa sinne mukaan. Vegasin helikopterikyydit Grand Canyonille menevät juuri West Rimille.

grand canyon

Mukaan kannattaa varata vesipullo, päähän suojaa sekä aurinkolasit. Lisäksi monelta bussin kanssamatkustajalta oli unohtunut deodorantti. Tuo termospullo Rossista oli muuten pelastava enkeli matkalla! Ostin viimeiseltä huoltoasemalta jäitä ja vesipullon, joilla täytin tämän megakokoisen pullon ja vesi oli jääkylmää jopa Grand Canyonilta lähtiessämme. Samaa taktiikkaa noudatin muissakin kansallispuistoissa sekä Vegasin yli 40 asteen helteissä.

West Rimin lisäksi on vielä pohjoinen Grand Canyon, jonne ei kannata haaveilla matkaavansa saman päivän aikana. Sinne päästäkseen on nimittäin koukattava kansallispuiston ulkopuolelta ja siihen menee ainakin neljä tuntia. Lisäksi pohjoisella puolella on vain murto-osa eteläisen puolen näköalapaikoista (sekä palveluista, jos niitä tarvitsee). Talvella ei pohjoisille näköalapaikoille pääse lumen takia. Toisaalta pohjoisessa on vähemmän turisteja, näköalojen paremmuuteen tai huonommuuteen en ota käymättä kantaa!

Vierailijakeskukselta pääsee jo hätäisemmät kävelemään ensimmäiselle näköalapaikalle.

Mather Point

Seuraa kylttejä eli just follow the signs!

grand canyon

South Rimille lisäpisteet jäätelötarjoilusta Hermit’s Rest Routen päätepysäkillä.

Grand Canyon on valtava. Syvyydeltään lähentelee se paikoin kahta kilometria ja pituudeltaan se vastaa matkaa Helsingistä Joensuuhun. Ei ihme, että kanjonit saivat kansallispuiston tittelin vuonna 1919 ensimmäisten joukossa. Sitä ennen tosin jo kymmenkunta muuta kansallispuistoa ehti koreilla kansallispuiston nimellä, joista ensimmäinen oli toki kuuluisa Yellowstone (meillä edelleen käymättä, nyyh!). Nykyisistä yli 400 luonnonpuiston kaltaisesta oli Grand Canyon kahdeksanneksi vierailluin vuonna 2018 ja 60 kansallispuistosta toiseksi vierailluin heti Great Smoky Mountainsin jälkeen (täällä ollaan oltu, suosittelen!), kertoo tämä uutinen. Reilun kuuden miljoonan vuosittaisen kanjonikävijän joukkoon mahtuminen saattaa aiheuttaa ongelmia sesonkikuukausina, joten matkasuunnitelmassa kannattaa ottaa tämä huomioon.

Mather Point on ainut näkemämme kaiteella varustettu katselupaikka, toki se ulottuu myös pidemmälle kalliosta = paremmat näkymät alas kanjoniin. Tänne kävelee siis suoraan vierailijakeskuksesta.

Sesongista ja reitistä riippuen voit liikkua kanjonissa joko bussilla tai omalla autolla, joskin bussi on kaikkein kätevin väline tämänkin kansallispuiston tapauksessa. Linjoja on neljä, joista kaksi on näköaloja varten. Päälinjaksi voisi kutsua Hermit’s Rest Route -linjaa, jota varten pitää ensin hypätä toiseen bussiin, jotta pääsee linjan alkupysäkille. Suosittelen pikabussia, jos ei halua kiertää kaikkia majoitus- ja palvelupysäkkejä. Tehtiin se virhe takaisin tullessa. Kaibab Rim Route -linja lähtee suoraan vierailijakeskuksesta ja hyppäsimme siihen kun meillä jäikin sopivasti aikaa, vaikka pysähdyimme melkein kaikilla ensimmäisenä mainitsemani linjan pysäkeillä. Kuski tosin sattui juuri aloittamaan ruokatauon, mutta ehdimme lopulta ihalla eteläistä puolta molemmista eri kulmista.

grand canyon

Tästä se lähtee..

grand canyon

Tuonne jonnekin se päättyy!

Elokuussa autoliikenne oli hyvin rajoitettua, joten auton jätimme koko ajaksi vierailijakeskukselle parkkiin, jota oli hiukan hankala löytää keskipäivällä. Jonkinlaisia kuljetuksia on tarjolla myös lähikaupungeista, joten ruuhkapiikkeinä kannattaa ottaa niistä myös valmiiksi selvää. Meillä oli kuitenkin vuosikortti kansallispuistoihin ja emme jaksaneet selvittää miten se toimisi kun emme matkustaisikaan “yhtenä autona” ja otimme riskin. Pääsimme nopeasti myös puiston pääsisäänkäynnistä, joten ehkä olimme vain onnekkaita ruuhkien välttämisessä.

grand canyon
grand canyon

Nämä jokinäkymät ovat suosikkejani.

Mitä tulee itse näköaloihin, W-A-U! Grand Canyon jätti kyllä jälkeensä mahtavat muistot ja valokuvat. Kanjonin suuruutta on vaikea käsittää etukäteen ja paikan päällä edes painostava kuumuus (30 astetta tosin tuntui lähes kylmältä Vegasin 43 asteen jälkeen!) ei haitannut pientä patikointia kanjonin reunalla. Monelta näköalapaikalta toiselle pääsee hyvin kävelemään ja siksi hyödynsimme tätä vaihtoehtoa bussin odottelun sijaan. Jälkikäteen ajateltuna Grand Canyon on kyllä varmasti vaikuttavin paikka missä on tullut käytyä ja kanjonit tuntuivat jatkuvan loputtomiin. Kun kanjonien välistä paljastuu vielä sinisenä virtaava joenuoma pienenä norona, nousevat mittasuhteet vielä paremmin oikeuksiinsa. Ainut uhka on se, että maisemia katsellessa astelee suoraan kanjoniin. Mitään esteitä ei nimittäin ole, paitsi aivan vierailukeskuksen kupeessa sijaitsevalla näköalapaikalla.

Tälläiset reitit kulkevat näköalapaikkojen välissä ainakin Hermit’s Routen alkupuolella. Kuva varjossa, koska auringossa paahtuu!

grand canyon

Jos kuvan tausta näyttää vinolta, niin se nimeomaan on. Kiitos panoraman, joka ei ollutkaan niin tasaisissa käsissä otettu 🙂

Muut kuvat aikalailla Hermit’s Routen varrelta, tämä muistaakseni toiselta puolen kanjonia.

Tällä kaverilla oli etulyöntiasema maisemiin.

Pelkkää kivien bongaamista eivät kanjonit kuitenkaan ole!

Mikäli ikinä kanjonit sattuvat tiesi varrelle, älä jätä tilaisuutta käyttämättä, vaikka helposti näitä tunnetuimpia nähtävyyksiä pidetäänkin yliarvostettuina, niin mielestäni tämä ei lukeudu niihin. Maanantaina oli suhteellisen hiljaista, joten turistimassan alle emme myöskään hautautuneet. Takaisin ajelimme auringonlaskua ihaillen ja rehellisesti sanottuna en edes muista mihin aikaan olimme hotellilla, mutta mitenkään hävyttömän myöhäiseksi paluu ei mennyt. Muistan kuitenkin, että kuuntelimme matkalla unihalvauksiin liittyvää podcastia ja kiitin raskasta reissupäivää unensaannin helppoudesta. Edelleenkin nimittäin tuo podcast kummittelee ajatuksissa, enkö koskaan opi? Kahdeksan aikaan olimme ainakin seuraavana päivänä reippaana aamupalalla toisella puolella Vegasia!

starbucks pink drink

Tämäkö on se kuuluisa pink drink?! Olihan se hyvä, kuitenkin makumuistot jäivät juuri nähdyille kanjoneille kakkoseksi.

in-n-out

Iltapalaa! Kotitaloutemme vannoutunut In-N-Out-fani kuitenkin joutui myöhemmin nostamaan Wendy’sin burgereiden ykkössijalle, hetkonen??

Tämä oli kyllä yksi niistä kerroista kun melkein sorruin lihavaihtoehtoon, nimittäin tuo In-N-Outin kasvisversio on käytännössä.. tylsä.

Ihanat auringonlaskut paluumatkalla. Myöhemmin seurasi myös tähtibongausta, koska ennen Vegasin valosaastetta oli aivan mielettömät taivasnäkymät.

Toki kanjoneille olisi aivan ihana palata joskus paremman ajan kanssa, vaikka jo lyhyt visiitti antoi lähtemättömän vaikutelman paikasta. En kuitenkaan kadu päätöstämme tiivistää kanjonit yhteen päivään, koska emme joutuneet kiirehtimään eikä päivä venynyt loputtoman pitkäksi. Vaihtelimme kuskia aina välillä, niin toinen sai leputella silmiä. Ajaminen Yhdysvalloissa on miellyttävää ja maisemat reitin varrella olivat myös mukavat, mutta yhdellekään vastoinkäymiselle ei aikataulu olisi jättänyt tilaa. Säätiedotusta kannattaa ainakin katsoa etukäteen, koska ukkosmyrskyt otetaan kanjoneilla vakavasti (syystäkin).

14 Comments

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Meilläkin on Grand Canyonille varattuna vain yksi päivä. Aamulla lähtö Phoenixista, joka on suurin piirtein yhtä kaukana kuin Las Vegas. Onneksi emme joudu ajamaan takaisin, vaan yövymme seuraavan yön Grand Canyonin läheisyydessä. Tarkoitus olisi kuitenkin tehdä myös jokin vaellus, joten siitä tulee meillekin pitkä päivä.

    • Johanna V.

      Uskon, että ehditte valloittamaan kanjoneita ihan mukavasti tuollakin aikataululla! Mekään emme missään nimessä kiirehtineet ja päivässä ehtii kuitenkin saamaan jo hyvän kuvan alueesta. Lähdimme itse hieman ennen auringonlaskua, joten ehkä teillä on mahdollisuus ihailla valon katoamista kanjonin reunalta 🙂

  • Katja

    Kyllähän Grand Canyon on hieno, ei siitä mihinkään pääse! Omalla kohdalla oli ehkä jotenkin liian isot odotukset sille, kun en sitten kuitenkaan ollut siitä ihan niin WOW mitä olisin luullut olevani. Tai sitten se on se inhoamani kuumuus, joka latisti tunnelmaa. Kahteen kertaan olen tuolla nyt käynyt, mutta ensi toukokuun reissulla päädyttiin jättämään välistä vaikka mukana on sellaisiakin jotka ei ole ikinä tuolla käyneet.
    Itse en ole kokenut, etteikö sitä kerkeäisi päivässäkin nähdä, ainakin jos siis lähellä majoittuu. Tosin, meillä on suunnitteilla joskus tehdä vaellus toiselta reunalta toiselle ja yöpyä pohjalla. Eli ainakin silloin pitää varata pari päivää, ehkä jopa kolmaskin tuonne suunnalle.

    • Johanna V.

      Kiitos kommentista! Kyllähän kuumuuskin voi vaikuttaa, varsinkin kun varjopaikkoja ei kanjonin reunalla ole montaa tarjolla 😅 Ja ei kaikki paikat aina vetoa kaikkiin, meilläkin moni hypetetty kohde ollut pettymyksiä 🤷‍♀️

  • Paula - Viinilaakson viemää

    Me olemme käyneet päiväreissun Grand Canyonille kahdesti. Toisella kertaa North Rimille ja toisella kertaa South Rimille. Tosin lähtöpaikkana ei ollut Las Vegas vaan olimme vähän lähempänä. Joskus olisi kiva olla paikalla kauemminkin, että voisi vähän enemmän patikoida. Epäonnikin seurasi meitä, sillä North Rim oli täynnä savua metsäpaloista ja South Rimillä satoi vettä. Eli reissut jäi vähän lyhyemmäksi kuin oli kaavailtu. Sittenhän on vielä se epävirallinen East Rim, joka on siellä Little Colorado Riverin suunnalla.
    Ihania kuvia!

    • Johanna V.

      Kiitos kommentista ja auts, kuinka huono tuuri teillä on ollutkin.. North Rim oli muistaakseni palojen takia suljettu myös tuolloin kun me olimme liikenteessä..

  • Merja / Merjan matkassa

    Me aprikoitiin myös miten saadaan mahdutettua Grand Canyon ja Hooverin pato matkaohjelmaan. Päädyttiin helikopterilentoon, joka osoittautui hyväksi valinnaksi. Kanjoni oli uskomattoman hieno paikka ja niihin maisemiin voisi palata uudestaankin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *