Hitonmoinen paikka lehmän hukkaamiseen – Bryce Canyonin kansallispuisto
Vierailemistamme kolmesta kansallispuistosta Bryce Canyon yllätti omalaatuisuudellaan. Kanjonin seiniä koristavat kiviamfiteatterit ovat vangitseva näky. Siinä missä Grand Canyon ja Zionin kansallispuisto olivat meille enemmän entuudestaan tuttuja, Bryce Canyon oli meille tuntemattomampi kohde ja pohdimme jopa tämän luontokohteen välistä jättämistä kiireisestä aikataulusta johtuen. Alunperin meidän piti vierailla Brycessä Vegasista saapuessamme, mutta huonon sään takia siirtyi vierailu siihen aamuun kun jo suuntasimme takaisin Kaliforniaa kohti. Paikalla on varsin mielenkiintoinen historia, joten olen tyytyväinen, että saimme lopulta mahdutettua käynnin matkasuunnitelmaan.
Uniikin ulkonäkönsä vuoksi on tämä kansallispuisto erityisen tunnettu myös raivoisista ukkosmyrskyistään, joiden mahdollisuus tulee tiedostaa erityisesti kesäaikaan. Tästä syystä jätimme itsekin suosiolla huonolla säällä kohteen väliin. Itseasiassa 23 vuoden aikana ainakin neljä vierailijaa on saanut surmansa ukkosen takia. Patikkareitit ovat suhteellisen pitkiä, jos haluat laskeutua alas kanjoniin ja äkillisen ukkosmyrskyn sattuessa kohdalle, hakeudu pois kanjonista ja suojaudu rakennukseen tai autoon.
Bryce Canyonin mutkikas historia
Kansallispuiston lähettyvillä on ihmisiä ollut jo ainakin 10,000 vuoden ajan, mutta alkuperäisasukkaista on varsin vähän tietoa. Ainakin joitain Pueblo-kulttuurin esineitä on löydetty alueelta, mutta on todennäköistä, että alueella on elänyt aikojen saatossa monia eri metsästäjäkeräilijäkansoja.
“Hitomonmoinen paikka lehmän hukkaamiseen”
Näin totesi legendan mukaan mormoni ja pioneeri Ebenezer Bryce, jonka mukaan kansallispuisto on nimetty.
Mormonipioneerit käyttivät päivänsä lampaiden ja lehmien paimentamiseen kansallispuiston liepeillä. Elämä “alueella, jota kukaan muu ei halunnut” ja jatkuva taistelu elämänehtojen täyttymisestä ei ollut helppoa pioneereille. Myös alkuperäisasukkaiden ja uudisasukkaiden yhteenotot aiheuttivat levottomuutta. Ongelmallinen tilanne ajoi alkuperäisasukkaat pioneereiden alueelle etsimään ruokaa, joka johti jälleen väkivaltaan. Lopulta mormonit joutuvat vetäytymään alueelta verisen Black Hawkin sodan takia, jonka jälkeen mormoonipioneerit ja erinäiset alueen heimopäälliköt, mukaan lukien Black Hawk, solmivat rauhan ja 1870-luvulla mormonit palasivat takaisin kansallispuiston alueille uusien haasteiden äärelle.
Bryce Ebenezerin kotitalo (kuva: Wikipedia).
Kuuluisa mormoni pioneeri Ebenezer Bryce rakensi tien Brycen amfiteatteriin hakkuuta varten ja tätä tietä alettiin kutsumaan Bryce Canyoniksi. Pioneereilla, jotka olivat innokkaita alueen puutuotannon hyödyntäjiä, oli täysi työ suojata kallisarvoinen omaisuutensa alueen tuhoisilta tulipaloilta. Tulipaloilla on kuitenkin korvaamaton osansa alueen ekosysteemin ylläpidossa, joten ylikasvaneet metsät ovat hävittäneet alueen valoa rakastavan kasvillisuuden lähes minimiin. Samoin pioneerien halukkuus ylläpitää turvallisuutta ja terveyttä johti susien, karhujen ja tauteja levittävien eläinten kuten majavien, lampaiden ja monien muiden alueen luonnonvaraisten eläinten häviämiseen.
Jäljelle jäi pioneerien karja ja lampaat, jotka elivät jatkuvasti muuttuvien olosuhteiden puitteissa. Eräänä vuonna 300 lammasta kuoli jäätyään lumimyrskyn tuoman lähes metrin paksuisen lumikerroksen alle. Lisäksi pioneerit elivät jatkuvassa äkkitulvan vaarassa ja hyvät ruohokentät vaihtuivat myrkkykasveihin tai kuivuivat pois. Kun tähän otetaan mukaan Ebenezerin mahdollisesti amfiteatterin katsomoon kadottamat lehmät, ei elämä kansallispuiston varjossa ollut hirveän hääppöistä.
Bryce Canyon sijaitsee samaisella Coloradon laakiolla, kuten moni muukin alueen erikoinen luonnonnähtävyys (kuten jo mainittu Zion). Nimensä mukaisesti se ei kuitenkaan ole kanjoni, vaan erikoisen ulkomuodon arkkitehtina toimii tässäkin tapauksessa eroosio. Eroosion lisäksi alueen nousu yhteydessä ilmastoon ovat synnyttäneet omaleimaiset kivitötteröt ja amfiteatterit, jotka jatkuvat noin 30 kilometrin verran pohjoisesta etelään. Jos kivitötteröt kiinnostavat enemmänkin, voit vierailla myös Cedar Breaks National Monumentilla, jonka tötteröt sijaitsevat vielä korkeammalla.
Vasemmalla Inspiration Pointin näköalapaikka.
Näköalapaikat ja patikointireitit
Kanabin majoituksestamme ajomatkaa oli noin puolitoista tuntia ja olimme valinneet kansallispuistosta etukäteen muutaman pääkohteen jonne haluaisimme pysähtyä maisemia katsomaan. Täälläkin on mahdollista jättää auto parkkiin ja hypätä ilmaiseen shuttle-bussiin, joka kuljettaa kaikkiin tähdellisiin pysähdyspaikkoihin ja reittien alkupisteille. Olimme liikenteessä aikaisin aamulla, joten emme hyödyntäneet shuttlea ja saimmekin auton parkkiin haluamillemme näköalapaikoille.
Tunnetuimpia pysähdyspaikkoja ovat Sunrise Point, Inspiration Point ja Bryce Point. Valitsimme ensikertalaisina myös nämä pysähdyspaikoiksi. Sunrise Pointilta pääset aloittamaan suositun Queen’s Garden Trailin, joka laskeutuu alas kanjoniin kivimuodostelmien keskelle. Voit jatkaa tätä reittiä myös kohti Navajo Loop/Queen Victoria reittejä. Kävelimme jonkin matkaa alas Queen’s Garden Trailia, mutta jälleen joudumme palaamaan paikalle tarkempaa tutkimista varten, koska pieni kiire palata Kalifornian puolelle jo hoputti takaraivossa. Lyhyemmälläkin visiitillä Brycessä kannattaa vierailla, koska kuuluisimmat näköalapaikat saa mahdutettua kiireseenkin matka-aikatauluun.
Thor’s Hammer on yksi puiston kuvatuimpia elementtejä (kuva: Pixabay).
Toisaalta suosittu tapa on aloittaa Sunset Pointilta ensin kohti Sunrise Pointia ja sitten yhdistää Queen’s Garden Trail ja Navajo Loop Trail 2–3 tunnin kokonaisuudeksi, jonka varrella on uskomattomia luonnon taideteoksia, kuten Thor’s Hammer, alueen ainut “slot” kanjoni eli Wall Street ja Two Bridges. Ensin voit kävellä Queen’s Garden Trailin aivan päätyyn asti ja palata sitten reitin varrelta alkavalle Navajo Loop Trailille opasteita seuraamalla. Tällä tavoin osut puoleen väliin Navajo Loopia, joten voit valita reittisi joko Wall Streetille tai Two Bridges/Thor’s Hammer. Wall Street on ilmeisesti ison osan vuodesta suljettuna (talviajan), katso siis ensin kansallispuiston nettisivuilta ajankohtainen tilanne. Kansallispuistossa reittejä on kuitenkin lukuisia, joista tämä esimerkki on suosituin. Pistän kirjoituksen loppuun jälleen linkin, josta löytyy lisää reittivaihtoehtoja.
Sunrise Pointilta näköala Queen’s Garden Trailin alkupuolelta.
Menomatkalla Bryceen bongasimme mielenkiintoisen näköisen paikan hieman ennen kansallispuiston sisäänkäyntiä ja paluumatkalla pysähdyimme tarkastelemaan lähemmin paikkaa, jonka pihalla vaikutti olevan sekä ATV-vuokraamo (tätä kyllä kehuttu netissä), peurafarmi ja museo. Astelimme ilman mitään ennakkokäsityksiä museoon sisälle ja meitä tervehti vanha herra, joka odotteli aulassa potentiaalisia asiakkaita. Hän kysyi haluammeko museoon sisään ja me maksoimme 8 dollaria henkilöltä mukisematta, koska suomalaiseen tapaan emme kehdanneet enää poiskaan kääntyä.
Meitä kiinnosti ottaa enemmän kuvia näistä elävistä kohteista, joten museon sisältä ei montaa muistoa jäänyt. Toisaalta verkkokalvolla kuvat kummittelevat sitäkin kauemmin.
Museossa oli hirvittävä määrä täytettyjä eläimiä, sillä eläimiä keräilijän kokoelmassa on 800, mukaan lukien kaikkea susista tiikeriin ja buffaloon. Perhoskokoelmassa taas on 1,600 toinen toistaan erikoisempaa perhoslaatua. Kuulemma edes kaikki omistajan eläimet eivät edes mahdu museoon ja laajennusta suunnitellaan. Me saimme tosin kierrellä paikkaa aivan yksin, omistajan juostessa korjaamaan tietokonettaan ja muita turisteja emme nähneet tiluksilla yhtäkään. Ilmeisesti museo on kuitenkin elänyt jo kulta-aikansa, sillä eläinten lisäksi museossa oli esillä monia lehtileikkeitä vilkkaimmilta ajoilta. Omistaja Robert on selkeästi intohimoinen harrastustaan sekä nykyistä ammattiaan kohtaan, museo on ollut hänen haaveensa jo nuoresta pitäen. En halua edes ryhtyä tutkimaan mistä ja miten nuo kaikki eläimet ovat museoon päätyneet, mutta teimme pikaisen kierroksen ja poistuimme tutkimaan eläviä kohteita museon ulkopuolella.
Oletan, että turistien houkuttelemiseksi on museon pihalle hankittu nelisenkymmentä (elävää) kuusipeuraa ja kieltämättä vauvapeurat olivat suloisia sekä peurat hyvinvoivan oloisia, mutta ehkä kuitenkaan ei ole aitoa peuranelämää elää aitauksessa turistien ihmeteltävänä. Ohessa oleva kanala taas kuhisi elämää ja kanat juoksivat villeinä jaloissa herkkupaloja odottaen.
Kansallispuiston sivut: https://www.nps.gov/brca/index.htm
Pioneereista: https://www.nps.gov/brca/learn/historyculture/pioneerstory.htm
Lisää reiteistä: https://www.alltrails.com/parks/us/utah/bryce-canyon-national-park
24 Comments
Jaakko / lomalla viimeinkin
Kiva lukea muistakin kanjoneista Jenkeissä kuin Grand Canyonista. Kauniit on maisemat 🙂
Johanna V.
Amerikassa kyllä kanjoneita riittää, onneksi! Mekin ihastuttiin yhtälailla muitten mukana Grand Canyoniin, mutta nämä muut kansallispuistot eivät missään nimessä jää sen varjoon. Kun on yhden nähnyt, haluaa nähdä muutkin 😉
Esmeralda
Tuntuu jo melkein, kuin olisin itsekin ollut samalla matkalla! Jälleen todella upeita kuvia. Kiinnostavaa on myös lukea yksityiskohtia matkakohteen historiasta, joita ei ehkä heti tule liittäneeksi tällaiseen erämaa-alueeseen. Amerikan alkuperäisväestön ja valkoisten väliset suhteet ovat ikuinen kivi kengässä. Onneksi saitte vastapainoksi myös ihastella suloisia bambivauvoja 🙂
Johanna V.
Totta, jotenkin tuonne on niin vaikea kuvitella edes mitään todellista asutusta, että paikan historiikki tuntui jopa hieman yllättävän! Bambivauvat olivat kyllä valloittavia, niitä saa tosin bongailla myös kotipihalla, joskaan ne eivät silittelyyn suostu 😂
Anna | Tämä matka -blogi
Kävimme joskus muinoin tuolla ja taisin silloin otsikoida blogitekstin liki samoin kuin sinä: Bryce Canyon -hitommoinen paikka hukata lehmä 😀 Paikka oli kyllä varsin luoltaantyöntävän näköinen jos ajatuksena olisi siellä asua. Autolla alueella kurvaillessa taas luonnonpuisto oli varsin miellyttävä. Pitäisi varmaan mennä uudestaan. Sain tuolla parasta hapanleipää ikinä!
Johanna V.
Hahah, hauska sattuma 😀 Toisaalta olen varmasti lukenut tuon kirjoituksesi, koska kävin varmasti kaikki mahdolliset läpi ennen reissua… Apua, ehkä siis olenkin alitajuisesti kopionut otsikon? 😀 Bryce on kyllä mahtava nähtävyys, mutta kieltämättä entisten asukkaiden elämä ei liene ollut kovinkaan kehuttavaa. Hitsi, me ei bongattu leipää visiitillämme, rakastan hapanleipää!
Katja
Bryce on kyllä erilainen! Me käytiin tuolla 2017 syyskuussa ja etenkin mies ihastui aivan ikihyviksi. Toki siis itsekin pidin paikasta kovin mutta ihan sellaista ihastusta ei jättänyt jälkeensä kuin moni muu kansallispuisto. Tännekin silti palataan, todennäköisesti jo ensi vuonna.
Johanna V.
Meilläkin mies piti enemmän! Mullekin on jäänyt enemmän wau-olo muista kansallispuistosta, mutta osittain varmasti johtuu siitä, että emme ehtineet laskeutua kunnolla patikkapoluille 😞 Toisaalta, jäipä jotain vielä koettavaksi eli palaamme varmasti mekin 😉
Reissu-Jani
Upean näköistä varsinkin kun muita ei ole kuvissa. Pitäisihän tuollakin joskus käydä.
Johanna V.
Suosittelen kyllä! Toisaalta suosittelisin varmasti heittämällä kaikkia kansallispuistoja missä on tullut käytyä, mutta mitäpä siitä, mahtavia kaikki 😅 Bryce oli mukavan hiljainen juuri tuolloin, joten kuvauspaikoista ei tarvinnut tapella.
Sandra / Terveiset päiväntasaajalta
Onpa kyllä upea paikka ja kivasti avattu paikan historiaakin! 🙂 Jenkkien kansallispuistot kiinnostavat kyllä paljon ja joskus olisi huippua tehdä road trip maassa.
Johanna V.
Siitä vain sitten mieluista reittiä valitsemaan ☺️ Täytyy sanoa, että omalla kohdalla parhaat matkat on ollut juurikin näitä kansallispuistoissa pyörimisiä Yhdysvalloissa, joten ei voi kun suositella 👌
Pirkko / Meriharakka
Taannoin kiersimme samalla matkalla useampiakin tuon suunnan luonnonpuistoja ja jotenkin tämä jäi kyllä lempparikseni omalla tavallaan. Kävimme puistossa niin illalla kuin aamulla ja sen värit eri vuorokauden aikoina! Ihan mahtavaa!
Johanna V.
Bryce on varmasti hehkeimmillään juuri auringonlaskun tai nousun aikaan, harmittaa kyllä jälkikäteen ettei saatu sovitettua aikataulua niin, että oltaisiin oltu pari tuntia aiemmin auringon ensimmäisiä säteitä ihailemassa, mutta oli henkeäsalpaava paikka silti!
Sonja | FIFTYFIFTY
Bryce Canyon on kyllä huikea kaikessa erikoisuudessaan. Me oltiin edeltävinä päivinä käyty juurikin Zionissa ja Grand Canyonissa niin alkuun oli melkein vaikea innostua Brycesta, kun oli jotenkin aivan uupunut kaikista upeista paikoista. 😀 Mutta pikku hiljaa, kun laskeutui sinne kanjoniin alkoi vaan hokea koko ajan “wow”. Me tehtiin juurikin tuo parin tunnin patikka, oli kyllä sen arvoinen, koska paikan näki niin monesta eri kulmasta!
Johanna V.
Totta muuten, että kauneuteen turtuu kun maisemat on jatkuvasti mielettömän kauniita! Piti välillä oikein pysähtyä itseä ruoskimaan, että nyt nauti näistä hetkistä 😀 Luin varmaan etukäteen tuosta paikasta myös sun blogista!
Jenna / Citylights & Sunsets
Vau, upeutta! Mieletön paikka ja niin kauniita kuvia 🙂
Johanna V.
Kiitos! Tosin huonoa kuvaa näin kauniista maisemista on vaikea ottaa 😊
Periaatteen Nainen
Vau, todella vaikuttavan näköinen paikka. Mahtavaa, että perinteisen Grand Canyonin ja Yosemiten rinnalle nousee yhä “uusia” paikkoja (tai siis tuttavuuksia, paikathan ovat olleet olemassa jo hieman ennen minua 😉 ).
Johanna V.
Jep, mahtavia kohteita on lähistöllä valinnan vaikeuteen asti! 😍
Paula - Viinilaakson viemää
Tämä on kyllä ehdottomasti yksi lempparipaikoistani Utahissa. Ja siellähän näitä kansallispuistoja, monumentteja ja State Parkkeja riittää. Hauska kohta tuo “kivitötteröt”, siltähän ne tosiaan vähän näyttävät. Hoodoot on kyllä niin hienoja, ja varsinkin tykkään Utahissa tästä kallion väristä. Cedar Breaks oli myös hieno mutta pienemmässä mittakaavassa. Me olimme vaan siellä talvella kun tie oli vielä juuri ja juuri auki, joten emme sitten patikoineet lainkaan jäisillä poluilla. Mutta kivaa oli silti. Brycessä olemme patikoineet enemmän ja ehdottomasti kannattaa käydä myös pohjalla, siis minun mielestäni.
Johanna V.
Utahissa tosiaan saisi varmasti vietettyä loputtomia aikoja, jos kaikki kivitötteröt ja punakivet haluaisi nähdä livenä! Vahva tunne jäi, että tänne tulee päästä uudelleen ja sitten ehkä tuo Cedar Breaks saataisiin mahtumaan aikatauluun. Uskon, ettei jäiset polut houkuttele patikoimaan, koska jo pelkkä sade teki monista paikoista turhan jänniä. Pohjalta käsin saisi Brycesta varmasti kokonaisvaltaisemman käsityksen ja ei varmasti turhaan ole suosituimpia patikointireittejä alueella!
Anna-Katri / Adalmina's Adventures
Siis aivan mielettömän upean näköinen paikka, ja tuo auringonlasku kuva kanjonin taa pilviverhon takaa on todella kaunis. Siellä on varmasti kelvannut tätä luonnon näytelmää katsella. <3
Johanna V.
Totta, harmi ettei kuva ollut omasta kamerasta ikuistettu, mutta täytyy palata paraatipaikoille auringonlaskun aikaan nappaamaan myös oma versio 🙂