Eurooppa,  Matkustelu,  Ukraina

Lviv – ensikosketus Ukrainaan

Tuntuupa oudolta aloittaa matkailuaiheinen postaus kun matkailu on kaukainen tulevaisuuden haave vain, mutta helmikuun loppuun sijoittuvalta Ukrainan matkalta olisi kyllä paljon kirjoitettavaa. Tähän postaukseen ajattelin koota päällimmäisiä mietteitä ja taas tuntuu juttua riittävän, joten pitänee jatkaa Lvivin kanssa vielä muutaman postauksen verran.. Luvassa siis vinkkejä Ukrainaan ja Lviviin.

lviv

Kaupungin ydinpaikalla sijaitsee kaupungintalo ja torni, jonne voi kiipustaa parin euron pääsymaksua vastaan. Torniin päästäkseen on toki käveltävä lukuisten toimistojen ohi kaupungintalon läpi, mutta oli mielenkiintoista vilkuilla sisään ankeilta näyttäviin isoihin toimistotiloihin, joiden väliä kopistivat korkokengissä. Kuvasta huomaa myös värikkäät ja kauniit talot sekä osittain korjatut ja korjaamattomat katot.

Asuminen

Matkakohteen valitsemiselle asetimme seuraavat kriteerit: edulliset lennot, halpa hintataso (koska mielessä oli/on Yhdysvallat syksylle) ja paikka, missä emme ole vielä käyneet. Kiovaa olemme pohtineet jo pidemmän aikaa, mutta satuimme löytämään vielä edullisemmat lennot Ukrainan Airlinesilla Lviviin, joka oli meillekin entuudestaan tuntematon paikka. Tsekkasimme nopeasti muutaman ydinfaktan (= onko hyviä ravintoloita, turvallista ja jotain tekemistä viikoksi) ja sitten pistimme lennot varaukseen. Majoituksen varasin bookingin kautta mukavaan huoneistoon, jossa oli pieni keittiö sekä moderni sisustus. Moni hotellivaihtoehto oli taattua neuvostotyyliä ja sanoisin, että huoneistojen suhteen valinnanvara oli muutenkin parempi. Oikeastaan tämänkin huoneiston olisi saanut varattua Airbnb:n kautta, mutta jostain syystä en välitä hirveästi sen sivuston käyttämisestä.

asunto ukraina

Huoneistossa oli liian pieni peitto ja melkein jo investoin vilttiin kun kyllästyin taistelemaan peiton kulmasta. Kalanruotolattia ja muu miljöö kuitenkin hyvittivät peiton pienuuden. Asunto: https://www.booking.com/hotel/ua/modern-apartment-viv.fi.html

Huoneiston omistaja laittoi viestiä minulle heti varattuani huoneiston: “You made a reservation for long period, will you arrive for sure?”. Lvivissä tyypillisesti vierailevat Wizzairin kuljettamat puolalaiset ja brittiläiset turistit viipyvät maassa vain viikonlopun verran, joten yli viikon vierailusta kuulimme matkan aikana monia hämmästelyitä. Kävelykierroksen vetäjä pohti olemmeko lomalla vai tulimmeko kenties töihin, joka kieltämättä hieman hymyilytti. Noh, takaisin majoitukseen. Huoneiston omistaja yritti myös soittaa minulle paria päivää ennen lomaa, mutta panikoin mahdollista paksua ukrainalaista aksenttia joka johtaisi totaaliseen kielimuuriin, joten jätin vastaamatta ja hän laittoikin sitten viestiä heti perään ja kertoi sisäänkirjautumiskäytännöstä. Otimme Uberin lentokentältä asunnolle ja omistaja olikin paikalla kaverinsa kanssa, joka oli asettunut mukavasti televisiota katsomaan. Hetken ehdimme jo miettiä mahtaako kaveri olla lähdössä ollenkaan kotiin, mutta viime tingassa kiirehti kaverinsa perään maksettuamme huoneiston.

Tunnelmia huoneiston ulkopuolelta. Talo oli todella vanha ja esimerkiksi rappukäytävä olisi kaivannut pientä remppaa, mutta toisaalta voidaan todeta sen olevan ainakin hyvin tuulettuva.

Liikkuminen

Huoneisto sijaitsi aivan Lvivin vanhan kaupungin liepeillä, joten kävelimme nopeasti paikasta toiseen. Meille kerrottiin, ettei taksia todellakaan kannata kaupungissa käyttää, koska niissä turisti joutuu usein huijatuksi. Tätä samaa toitotetaan joka paikassa, joten en lähtisi testaamaan onneani taksien kanssa, koska Uber, Bolt ja Uklon toimivat Ukrainassa erinomaisesti. Uklon on ukrainalaisten suosima palvelu, mutta ilmesesti kuskeilla on tapana soittaa saapuessaan lähtöpisteeseen, joten me käytimme Uberia. Kallein matkamme oli paluumatka lentokentälle sunnuntaiaamuna kello 4 aamuyöllä. Stressasin ettemme saa edes taksia tuohon aikaan, jos kellonajan takia autoja ole saatavilla tai kaikki autot kuljettavat baarista poistuvia. Tajusin liian myöhään, että monet turistiyritykset (kuten LvivBuddy) tarjoavat kuljetusta tilauksesta (toki ylihintaista sellaista), mutta sitten oli jo liian myöhäistä. Laitoin siksi houkutukseksi neljää euroa vastaavan tipin ja en ole varmaan ikinä saanut niin nopeasti kuskia Uberista. Stressasin siis (taas) aivan turhaan. Yksikään matkamme ei muuten maksanut yli kolmea euroa, joten kulkeminen on lähes ilmaista.

Lviv ukraina

Vanhassa kaupungissa ei ole autot sallittuja, vain ratikalla ja poliisilla (ja sillä joka jaksaa tööttäillä tarpeeksi puomin takana) on pääsy vanhaan osaan.

Rahanvaihto

Taksihuijausten lisäksi on olemassa kaksi muutakin asiaa, joista voisi varoittaa Ukrainaan saapuvaa matkaajaa. Tämä pätee toki muihinkin paikkoihin, joissa vaihdat valuuttaa tai kohtaat katumyyjiä. Ukrainan valuutta on hryvnia, jonka ääntämisen opetteleminen on ensimmäinen haaste. Seuraava haaste on valuutan vaihto. Ulkoministeriön mukaan hryvnioita ei voi vaihtaa Ukrainan ulkopuolella ja halusimmekin muutamat hryvniat käteen heti saavuttuamme Kiovaan, koska arvelimme Lvivin kentän vaihtomahdollisuudet sitä rajallisemmaksi. Käteistä halusimme erityisesti huoneiston maksamista varten ja emme olleet varmoja miten pääsisimme hotellille sekä miten hyvin korttimaksua käytettäisiin. Loppuen lopuksi järkevintä olisi varmasti ollut nostaa vasta automaatista huoneistomme läheisyydestä, mutta jotenkin sitä haluaa edes vähän varautua etukäteen, jos toimivaa automaattia ei löydykään. Meillä oli siis Suomesta euroja automaatista nostettuna.

lviv ukraina

Kiovan kentällä oli ainakin kolme vaihtoehtoista mahdollisuutta rahanvaihtoon: rahanvaihtoautomaatti, tiskejä sekä tavanomainen nostoautomaatti. Samassa järjestyksessä voisi luetella myös rahalliset tappiot suurimmasta pienempään. Kannattaakin aina vertailla vaihtokurssia todelliseen kurssiin, joka tosin Ukrainassa vaihtelee päivittäin hyvin radikaalistikin. Rahanvaihtoautomaatin kiertäisin kyllä kaukaa, koska kurssi oli huonoin näkemämme ja lisäksi vieressä päivysti “auttavia” henkilöitä valmiina kalastelemaan automaatille asiakkaita. Jos käteistä haluaa vaihtaa toiselle valuutalle niin tiski on ainut järkevä vaihtoehto. Niissäkin kurssit vaihtelevat todella paljon ja ensimmäinen tiski tarjosi noin 200 euron vaihdolleni yli 40 euroa huonompaa kurssia kuin viereinen tiski. Työntekijä väitti kivenkovaan, että hän soitti juuri pankkiin ja parempaan ei pystytä. Huuteli vielä perään hiukan parempaa kurssia, mutta sekään ei nyt ollut lähelläkään. Hiukan sivummalla oleva koju tarjosi lähes tappiottoman vaihdon, toki tiskin työntekijöidenkin palkka tulee jollain maksaa. Parhaan kurssin saakin paikallisten pankkien automaateista (vältä niitä sinisiä Euronetin, niissä on yleensä hullut komissiot). Toki kaupungissa voi maksaa lähes kaikkialla kortilla ja pankkiautomaatteja sekä vaihtokioskeja on runsaasti ihan hyvällä kurssilla.

Jos tässä lukee jotain kamalaa, anteeksi.

graffiti

Prepaidin hankkiminen

Otettiin kentältä vielä netti puhelimeeni, koska arvelimme että kääntäjästä ja karttapalveluista voisi olla hyötyä ihan internetin kera. Kiovan kentältä ostimme prepaid-netin ja kuukauden rajoittamaton netti kustansi 13 euroa. Ei paha! Netti olikin kiva plussa kun piti etsiä tuntemattomia ruokalajia kuvien kera googlesta, ohjeita miten syödään ostereita tai pohdimme miksi inkivääri polttaa suussa.. Otimme Kyivstarin pisteeltä netin ja ainakin huoneiston omistaja kehui sitä nopeimmaksi ja parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Netti toimi 4G:llä oikein hyvin, paitsi tietenkin maaseudulla yhteydet olivat surkeat.

Kääntäjästä olikin paljon apua.. Ensimmäinen on mehua, toinen kahvia.

Tosiaan kävellenkin olisi varmasti selvinnyt (pl. lentokenttäkuljetukset), mutta Lviviä ei suotta kutsuta Itä-Euroopan Lontooksi. Lvivissä siis sataa todella usein ja meillekin sattui 50/50 sadepäiviä, joten emme aina jaksaneet taistella puoliksi hajoamispisteessä olevien sateenvarjojemme ja vuotavien kenkieni kanssa. Kuljin muuten kolme päivää muovipussit kengissä, koska en halunnut ostaa uusia kenkiä. Loppuen lopuksi meni hermo kun muovipussikaan ei pitänyt sukkia enää kuivana, joten satsasin nahkaisiin ja puukorkoisiin nilkkureihin, jotka nyt ilmoittavat sijaintini kävellessäni Turussa.

kissa

Kissa nauttimassa vähäisestä auringonpaisteesta. Kissa oli muuten tässä joka päivä, joten omistaja varmaan työskenteli viereisessä ravintolassa.

Lvivin vanha osa on Unescon maailmanperintökohde syystäkin. Kaupungin perusti 1200-luvulla Daniel Romanovich eli Daniel of Galicia, joka näkyy kaupungin katukuvassa leijonien muodossa. Nimittäin pieniä leijonanpäitä on kaivojen kansissa, patsaissa, seinien koristeluissa ja ravintoloiden logoissa. Lviv sai nimittäin kasteessa nimen Leopolis Danielin Leo-nimisen pojan mukaan. Kaupungin katukuvassa näkyy puolalaisia (kaupungissa vaikutti vahvasti myös suurmies Kasimir III Suuri, joka seikkaili myös Krakovaa koskevassa postauksessa), itävaltalaisia ja armenialaisia vaikutteita. Eri kansalaisuudet asuivat ennen vanhaan eri puolilla pientä ydinkaupunkia, joten myös arkkitehtuuri vaihtelee hyvin paljon sen mukaan missä osassa kaupunkia kävelet. Itävaltalaiset, jotka asuivat haisevan joen vieressä keksivät varhain poistaa jätevesiongelmat rakentamalla maan alaisen jätevesisysteemin ja sen jälkeen se osa kaupunkia olikin kaikkein halutuin ja nykyään ehkä myös kaunein arkkitehtuuriltaan. Juutalaiset tulivat nimeomaan Kasimirin aikana kaupunkiin kuten Krakovassakin, mutta kuten arvata saattaa hävisivät melkein totaalisesti toisen maailmansodan aikana. Juutalaisessa osassa on muistomerkki ja synagogan rauniota muistuttamassa tästä ajasta.

Graffitit loivat Lviviin omaa tunnelmaansa.

Ihmiset ja asiakaspalvelun taso oli taattua Itä-Eurooppaa eli kaikki ylimääräinen mukava jutustelu ja tehokas työtahti eivät välttämättä olleet asiakaspalvelijoiden vahvuuksia. Netissä törmäsin kiinnostavaan tietoon, että Ukrainassa hymyt säästetään tositilanteisiin eli hymyilyllä viestitään vain oikeasti hauskojen juttujen äärellä ja itselle tärkeiden ihmisten seurassa. Hymyilyä ei siis harrasteta vain hymyilyn vuoksi. Samoin myös negatiiviset tunteet voidaan näyttää välittömästi peittelemättä, joten ei ihme että ruokaostoksia hieman heiteltiin kun olimme suklaapatukkaostoksilla keskiyöllä 24/7 marketissa ja keskeytimme myyjän sometuokion. Kaiken kaikkiaan tunnelma oli kuitenkin kotoisa ja vakavanaamainen asiakaspalvelu ei ainakaan minua haittaa, joten viihdyimme ukrainalaisten seurassa oikein hyvin. Huomattavasti ahdistavammaksi olen kokenut esimerkiksi Etelä-Eurooppalaiset ostoskeskukset, joissa ihmisten keskustelun volyymitaso ja yleinen hälinä pistävät ainakin oman pääni aivan jumiin 😀 Kunniamaininta tästä erityisesti Espanjan ostosparatiisien suuntaan.

ratikka

Yksi sanoi, että vanhat ratikat ovat neuvostoliittolaista perää. Toisen mukaan saksalaisia. Netin mukaan Tshekissä valmistettuja, mutta Saksassa käytettyjä ja Ukrainaan lähiaikoina myytyjä.

tunneli

Lvivissä on ihania sisäpihoja, joiden sisälle kätkeytyy kauppoja, ravintoloita, kahviloita ja ihan tavallisia asuintaloja.

Todettakoon vielä, että lähtisin koska vain takaisin Lviviin ja Ukrainaan. Paitsi tietenkin juuri nyt. Samaan aikaan eräs kollegani oli Kiovassa matkalla ja kaikessa kummallisuudessa onnistuimme raahaamaan vielä tismalleen saman viinipullon muistoksi Ukrainan jokseenkin monipuolisesta viinitarjonnasta. Tästä aiheesta riittää juttua seuraavaan postaukseen ja samoin ravintoloista sekä kaikista tekemismahdollisuuksista joita tämä 700 000 asukkaan kaupunki tarjoaa.

kissoja

Ukrainalaiseen tapaan totiset kissat vahtimassa mini-linnoitusta, kunnes takaa olevalta parvekkeelta ukrainalainen mamma heitti niitä kenties vanhalla leivällä ja kissat joutuivat hylkäämään linnoituksen. Oli varmaankin virhe kääntää selkä viholliselle.

24 Comments

    • Johanna V.

      Kieltämättä tuntui jopa vähän rikolliselta matkustaa niin halvalla! 😂 Meillä taas varmaan Kiova seuraavaksi sitten vuorossa, kunhan tästä joskus normaaliin rytmiin palataan..

  • Reissu-Jani

    Kiitti tästä. Lviviin on ollut tarkoitus joskus lähteä käymään – nähtävästi erittäin halpa kohde. Kiovassa olen jo aiemmin käynyt, mutta siitä on aikaa – (ennen kansannousua ja sisällissotaa). Sielläkin oli taattua slaavilaista palvelukulttuuria ja kielimuuri oli korkea, mutta aina onnistuin saamaan jotenkin viestin perille – ja borsch keittoa ja saloa eteen. Hymy tosiaan kannattaa säästää pahan päivän varalle.. 🙂

    • Johanna V.

      Kiitos kommentista! Unohtuikin kirjoittaa postaukseen, että englanninkielen taito oli nuorisolla jopa ällistyttävän hyvä ja harvoin ravintolassakaan oli ymmärrysongelmia. Paikallisen mukaan kouluissa panostetaan kielien opetteluun, toki syy tähän löytyy myös länsimaistumispyrkimyksistä.. Vanhemman väestön kanssa toki mentiin sitten savumerkeillä ja epämääräisillä viittomisilla 🤷‍♀️

      • Mari/Kodinvaihtaja

        Olipa huikeaa lukea. Nimittäin olin ehkä 1994 Kiovassa yliopiston vaihdossa ja kuulosti niin samalta. Myös ainut reissu, jossa minua huijattu, sinua vain yritettiin..

  • Päivi/ Kelvästä kartalle

    Lviv vaikuttaa tämänkin perusteella kohteella, joka on laitettava mieleen tulevien matkojen varalle. Erityisesti tykkäsin kuvista! Kaksi ensimmäistä ja kissakuvat oli ihan mahtavia otoksia! Muraalien bongaajana tuolla voisi olla paljon katsottavaa ja kuvattavaa.

    • Johanna V.

      Kiitos! Kyllä tuolla olisi ollut paljon valokuvattavaa muutenkin, mutta erityisesti muraaleja tuntui olevan joka kulman takana 🙂 Toki sopivat hyvin kaupungin yleiseen tunnelmaan.

  • Paratiisireportteri

    Olipa hauska päästä takaisin Lvivin tunnelmiin! Kävin siellä vuonna yksi ja kaksi ja muistin kaupungin parhaiten yhdestä tapauksesta. Yksi kavereista oli aamulla niin väsynyt, ettei päässyt jalkeille, vaan pyysi tuomaan aamiaisen kaupungilta. No, toisen kaverin kanssa löysimme lähikahvilasta täytekakun, ja vielä hyvin edullisen sellaisen. Veimme sen aamiaiseksi sänkyyn. Vaan kakku osoittautui niin kuivaksi ja pahvisen makuiseksi, että paiskasimme sen kolmennen kerroksen ikkunasta kadulle. Oi nuoruutta ja tapojen puutetta!

    • Johanna V.

      Haha, harvemmin sitä ei-pahvinenkaan täytekakku heti aamutuimaan maistuu, pahvinen vielä vähemmän 😀 Ehkä pulut kuitenkin saivat siitä maittavan aamupalan.

  • Merja / Merjan matkassa

    Ukrainassa oli haastavaa löytää rahanvaihtopistettä, kun monesta pikku kiskasta oli rahat loppuneet. Ihmettelimme, miksi työntekijän piti istua pikku kopperossa, vaikkei hänellä ollut mitään tekemistä. Olisiko voinut vaikka laittaa kiskan kiinni? Muutaman hudin jälkeen löysimme pisteen, josta sai kun saikin vaihdettua rahaa. Tämä sattui siis Odessassa pari vuotta sitten. Meidän tielle sattui suurimmaksi osaksi ystävällisiä ihmisiä. Kaikki eivät osanneet englantia, mutta elekielellä ja muutamalla venäjän kielen sanalla yritettiin kommunikoida. Teimme kiertoajelun, jonka opas oli todella tomera täti. Jos hän huomasi, että menin kuvaamaan jotain sivummalle enkä kuunnellut häntä, tuli heti tupenrapinat 🙂

    • Johanna V.

      Meillekään ei jäänyt hyvä mieli noista rahanvaihtokiskoista. Niin sanottuja “tyhjäntoimittajia” oli kyllä monessa eri putiikissa, veikkailtiin että on jäänteitä neuvostoajoista, koska samaan olen törmännyt esimerkiksi Azerbaidzanissa ja Georgiassa. Esimerkiksi muutaman neliön vaateliikkeessä saattoi olla kolme tai neljä myyjää arki-iltana, mutta sisään astuessasi lukuisat myyjät lähinnä näyttivät toivovan, että häviät maan tomuksi ja katsekontaktia välteltiin viimeiseen asti. Tomerat tädit ovat kyllä paikallinen erikoisuus, vieläkin tärisyttää muutamat kohtaamamme läksyttäjät 😀

  • Anna | Tämä matka -blogi

    Ukraina on vielä käymätön kohde, joka voi tulla ajankohtaiseksi, niin koskahan… No joka tapauksessa maa on kiehtonut kovasti sinun alussa luettelemiesi syiden takia minuakin (edulliset lennot, halpa hintataso).

    Heh, tuo tavaroiden ja vaihtorahojen paiskinta 😀 Niin tuttua.

    • Johanna V.

      Ukrainaa kannattaa ehdottomasti harkita, sitten joskus kun.. Heh, jos omassa työssäni käyttäisin itäeurooppalaisia metodeja, niin kohta olisi varmasti postilaatikko reklamaatioita pullollaan 🙂

  • Paula - Viinilaakson viemää

    Olipas mukava päästä lukemaan Lvivistä sillä siitä ei ihan hirveän usein näy postauksia. Mieheni käy siellä joskus työmatkalla ja olen ollut toiveikas, että pääsen joskus mukaan. Hän kovasti on tykännyt kaupungista, ja kyllähän se näyttää ja tuntuu todella idylliseltä paikalta. Ehkä sitten joskus…

    • Johanna V.

      Aika harvoista postauksista löytyi tietoa Lvivistä ennen matkaa, joten mekin mentiin vähän takki auki kohteeseen 😀 Mahtava paikka, joten jos tulee joskus mahdollisuus, niin ehdottomasti mukaan vain!

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *