Matkustelu,  Ukraina

Lvivin persoonalliset ravintolat ja kahvilat

Oikeastaan parasta mitä voit Lvivissä tehdä on syöminen. Oli se sitten aamupala, brunssi, lounas, iltapäiväkahvi, päivällinen, iltatee, you name it. Lvivistä löytyy varmasti sopiva kuppila joka agendalle ja tarjonta on myös yllättävän kansainvälistä. Mekään ei viikossa ehditty kaikkiin mielenkiintoisiin paikkoihin, mutta onneksi aika kattava läpileikkaus tuli tehtyä. Lvivissä on varmasti mahdollista päästä kiinni perinteiseen ukrainalaiseen keittiöönkin ja mekin nautittiin muun muassa borssikeitosta. Sanoisin kuitenkin, että Lvivissä on aika vahvat eurooppalaiset vaikutteet ja ravintolakulttuuri on monipuolinen, mutta perinteistä ukrainalaista ruokaa on ehkä hieman hankalampi löytää. Ravintolakulttuurin antia ovat kuitenkin mielenkiintoiset teemapaikat (masokismikahvila, anyone?), trendikkäät aamiaisravintolat ja klassiset kahvilat.

aamupala

Paikallinen erikoisuus oli appelsiinicappuccino eli cappuccinon tuli mukaan tuoretta appelsiinimehua. Aivan liian makeaa ja minä en todellakaan sano näin usein!

Ravintola Centaur, ihan ok, mutta parempaa oli tarjolla edullisemminkin.

Eniten valinnanvaikeutta meille tuli aamupalapaikkojen valinnassa. Tein jopa etukäteen listaa kaikista paikoista, joissa haluaisin käydä, vaikka listojen tekeminen ei muuten ole minulle kovinkaan ominaista. Suosikiksi nousi Cukor-kahvilat, joita oli kolme (Red, Black, Yellow) ja joissa jokaisessa oli oma “erikoisuutensa”. Muistaakseni yhdessä oli erityisesti pannareita, toisessa vohveleita ja kolmannesta ei mitään muistikuvia. Kaikki paikat olivat aika pieniä pinta-alaltaan ja siksi niihin joutui jonottamaan ulkona suosituimpaan aamiaisaikaan. Me tehtiin muutaman kerran 180 asteen käännös, koska hyviä paikkoja oli niin paljon, ettei jonottaminen vesisateessa ole sen väärti.

aamiainen

Erään Cukorin menu, “mother with sons” oli jotenkin murheellinen 🙁

aamupala

Jälleen Cukor ja logona tunnistettavat pikkupingviinit. Noita emalikuppeja olisi saanut ostaa mukaan.

Corks and Crubsissa oli varmaan paras hinta-laatu-suhde aamiaisen suhteen, koska aamiaistarjotin (suolainen tai makea), viinilasi, osterit, kahvi/tee ja jälkiruoka kustansivat noin 6–7 euroa hengeltä. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin en pystynyt syömään omaa osteriani (henkilökohtaisista rajoitteista koostumusta kohtaan :D) ja viinikin oli aika kamalaa, mutta mitäpä pienistä! Illallista en välttämättä menisi tänne syömään, koska ilmeisesti aamiainen on parasta mitä paikalla on tarjota, ainakin Tripadvisorin mukaan.

aamupala

Osteri tuijottaa uhkaavasti vasemmalla. Minulla makea vaihtoehto, matkakumppanilla suolainen.

Beer Theatre on hauska paikka viettää iltaa craft-oluiden ja livemusiikin kera. Olutvalikoima on oikeasti aika kattava ja illallistakin saa niin halutessaan, mutta annokset vaikuttivat aika raskailta ja lihapainoitteisilta. Ostettiin myös muutama olut kotiintuomisiksi, koska etiketit olivat kekselijäitä Putin- ja Trump-aiheisia satiireja. Pienpanimokiinnostus näkyy muutenkin vahvasti katukuvassa ja ravintoloiden sekä kauppojen olutvalikoimissa. Myös erilaiset hedelmä- ja marjaviinit olivat hurjan suosittuja, kirsikasta valmistetut etunenässä.

käsityöolut

Olutta ja liveorkesteri! Paikkoja riittää, vaikka tulimme paikalle vain 10 minuuttia ennen seitsemää, jolloin livebändit aloittelevat.

kirsikkalikööri

Kirsikkalikööri on Lvivin erikoisuus ja yksi kulttipaikoista on tämä “Drunk Cherry”. Tarinan mukaan jokainen Lvivin kotirouva valmisti aikanaan kirsikkaviiniä kotonaan ja likööriä nautittiin juoruilun kera.

Aasinsillan luodakseni, voisin todeta, että samoja oluita oli tarjolla myös Ukrainan vastarinta-armeijan (Ukrainian Insurgent Army) tyyliin elävöitetyssä Kryjivka-ravintolassa. Ravintolaan (tai oikeastaan kellariin) päästäkseen piti koputtaa sisäpihalla olevaan oveen, huutaa sen avanneelle tuimalle vastarintaliikkeen sotilaaksi pukeutuneelle miehelle salasana ja sitten vielä ottaa shotti ennen kuin pääsee etenemään ravintolaan päin. Tämä kuulostaa teoriassa ihan helpolta setiltä ja ravintola on todella suosittu huolimatta erikoisista manöövereistä, mutta juuri kun saavuimme ovelle, emme bonganneet muita turisteja ja tulimme epätietoisiksi olemmeko lähestymässä oikeaa ovea. Päädyimme siis kiusallisesti odottelemaan hetken, jotta näkisimme meneekö joku muu koputtamaan juuri tuota ovea, jota epäilimme ravintolan sisäänkäynniksi.

ukraina ravintola

Kryjivkan menu, josta matkakumppani tilasi puolen metrin makkaran ja oli silti hiukan yllättynyt kun eteen tuotiin tosiaan puolen metrin makkara 😀 Itse otin banuszia eli käytännössä vähän sama kuin maissipuuro tai amerikkalaisittain grits. Ukrainalaisen siitä tekee pieni lisäys smetanaa päälle.

Viivyttely kostautui, koska seuraavaksi paikalle pamahti varmaan 40-päinen seurue saksalaisturisteja. Sanomattakin selvää, että jouduimme odottamaan ihan törkeän kauan ja siinä välissä ehti joku jo ohittelemaankin. Kun vihdoin pääsimme sisään onnistuin heittämään yllätysshotin suurimmaksi osaksi paidan sisään, mutta onnistuimme sanomaan salasanan, joka on ilmesesti tilanteesta riippuen joko “Slava Ukraini!” (Glory to Ukraine) tai “Heroyam slava!” (Glory to the Heroes). Mikäli sotilasasuun sonnustautunut ukkeli kyselee pelkkää salasanaa, niin siihen vastataan tuo ensimmäinen, jos taas hän ehtii ensin sanoa tuon “Slava Ukraini”, niin tulisi reagoida tuolla “Heroyam slava”lla. Yliajattelijana sain tästäkin kunnon shown etukäteen, mutta edellä ollut saksalaisporukka pääsi sisään huutelemalla venäläisiä kaupunkeja, jotka kyllä eivät sopineet tähän hommaan tai maahan ollenkaan.

Hetkeksi joku laittoi valon päälle, niin sain napattua tämän (silti hämärän) kuvan. Muistaakseni ovensuussa seisoneella kaverilla oli housut jalassa, vaikka kuvasta voisi päätellä toisinkin.

Ravintolassa itsessään ruoka tarjoiltiin armeijan metalliastioista lyhdyn valossa, aina välillä teemaan pukeutuneet kaverit juoksivat ravintolan läpi aseen laukausten soidessa taustalla. Meinasin saada sydärin. Ruoka nyt varmaan ei tässäkään paikassa ole se ykkösjuttu ja meilläkin jäi osa tilauksesta puuttumaan, joten matkakumppani päätyi syömään puolimetrisen makkaran höysteenä vain piparjuurta. Ei jaksettu ruveta vääntämään muutenkin kiireisen henkilökunnan kanssa, joten tyydyttiin osaamme ja keskityttiin ennemmin tutkiskelemaan ravintolan sisustusta. Tietenkin matkakumppani löysi jotain “vanhoja mielenkiintoisia pyssyjä” yhdestä kulmasta ja päätyi lopulta poseeraamaan venäläisseurueen kanssa kuvaussessiossa. Tämän ravintolan yläpuolella sijaitsee toinen jännä teemaravintola nimeltään “The Most Expensive Galician Restaurant” ja nimi pitää taatusti paikkansa, jos et tajua hankkia kuponkia/koodia tai osaa pyytää alennusta laskuun, jolla hinnasta putoaa 80–90% pois. Erässä Youtube-videossa tarjoilija kertoi, että kyllä niitä tietämättömiä koko summan kiltisti pulittavia sattuu paikalle aina silloin tällöin.

Kryjivkasta pois lähtiessä pääsi tutustumaan erilliseen museo-osaan.

Täällä(kään) ei ehditty viikon matkalla käymään! Keskiaikainen alkemistilabrabaari, jossa drinkit tarjoillaan koeputkista. Jälleen juomat ja ruuat eivät ole kuulemma ihmeellisiä, mutta kokemus voi olla kuitenkin rahanarvoinen.

Cukorien omistajilla on myös burgerpaikka Lvivissä ja tämä oli aivan täynnä jokaisena iltana, mutta nähtiin vaivaa jonottaa päästäksemme katsomaan mistä on kyse.

Ihan hauska umamiburger kanalla.

Trapezna Ideyn menun viisauksia.

Perinteisempää keittiötä testasimme vaikeasti löydettävässä lokaatiossa museon alakerrassa ja vinkin paikasta saimme kävelykierrosta pitävältä paikalliselta. Kaikista paikoista juuri täällä oli ehkä kaikein aidosti paikallinen keittiö edustettuna. Trapezna Idey oli pieni, mutta tunnelmallinen ja tämä pätee oikeastaan lähes kaikkiin Lvivissä vierailemiimme ravintoloihin. Erityisesti vanhassa kaupungissa liiketilat ja ravintolat ovat ahtaita, mutta sisustamiseen on käytetty luovuutta ja ainakin minua viehättää vanhan ja modernin taidokas yhdistely.

Tämä etualalla ollut kaalikääryle sienikastikkeella oli aivan taivaallista.

Lvivissä kannattaa testata myös eri maiden keittiöiden antimia. Me kävimme georgialaisessa ja uzbekistanilaisessa ravintolassa. Jälkimmäinen oli nimeltään Chaykhana Samarkand ja sijainniltaan hiukan sivussa, mutta kerrankos sitä on uzbekistanilaista ruokaa tarjolla! Ravintola oli aika hiljainen ja jälleen meiltä jäi yksi annos saamatta. Ruokaa oli kyllä niin paljon, ettemme todellakaan jääneet haikailemaan sen perään, vaan olimme lähinnä helpottuneita.

Ainut kuva uzbekistanilaisesta ravintolasta, koska ajauduimme taas googlailemaan stan-valtioiden historiaa ja kuvaaminen unohtui. Oli meillä salaattia, leipää, mausteista nuudelia ja taikinanyyttejäkin.

Georgialainen ravintola “Akhali” taas oli aivan mieletön ja sain vihdoinkin maistatettua matkakumppanille hatsapuria! Tosin tässä kirkkovenemäisessä muodossa en sitä ollut itsekään testannut ja khinkhaleja viimeksi Georgiassa lentokentältä kaverin lautaselta 😀 Tässä ravintolassa tarjoiltiin vielä hauskasti mustia khinkhaleja. Ruoka oli todella hyvää ja loppulaskukaan ei ollut kummoinenkaan. Opin muuten vasta Ukrainassa, että hatsapurien ulkomuoto riippuu alueen mukaan, lisätietoja täällä. Venemäinen muoto kulkee suomeksi käännettynä nimellä adžarialainen hatsapuri.

Sienet juustotäytteellä ja granaattiomenan siemenillä oli todella hyvää.

Perinteisempää ukrainalaista ruokaa edusti matkallamme myös Amadeus.

Kievin kanaa modernilla twistillä ja perunaknöödeleitä. Amadeuksen menu oli varmaan 30-sivuinen, mutta päädyimme ravintolaan alunperin vain Kievin kanan perässä. Ilmeisesti paikka yrittää profiloitua ukrainalaisen ja keskieurooppalaisen ruuan lisäksi myös ranskalaisvaikutteisena ravintolana, joten ehkä tämä selittää menun pituuden ja epäloogisuuden.

Kahvi ja suklaa ovat kuitenkin Lvivin ruokakulttuurin sydän. Kaupunki on suorastaan rakentunut kahvin ympärille ja jopa pikaisesti mukaan napattu take away -kahvi on usein paikan päällä jauhettua. Onnistuin viikon matkalla juomaan kahvia varmaan yhtä paljon kuin aikaisemmin koko elämäni aikana, paras (tai ainakin teatraalisin) oli liekinheittimellä viimeistely kupponen kahvipaahtimon alakerrassa. Kahvilan nimi on Lvivska Kopalnya Kavy Coffee Manufacture ja tosiaan kyseessä on eräänlainen kahvila”kaivos”. Seuraamalla turisteja löytää ehkä kahvilan alakertaan, jossa pääsee nauttimaan tälläistä liekitettyä kahvia. Tarjoilijat kyllä onneksi tyrkyttävät niitä ihan omatoimisesti, koska ei siinä pimeydessä voinut listaa edes lukea.

Kahvikaivoksen alakerta on todellakin hämärä ja päähän pitää laittaa kypärä.

Nämä kahvit nautittiin jossain Ukrainan pikkukaupungissa, koska olimme paossa yli-innokasta päiväretkiopastamme. Tämän koko setin hinta oli muistaakseni jotain viiden euron luokkaa.

suklaa

Kolmi- vai nelikerroksinen suklaakauppa “Handmade Chocolates Lviv” oli kyllä aikamoinen paikka. Suklaita valmistetaan samassa rakennuksessa ja valikoima on aivan järjettömän suuri. Voi olla että piti ostaa hotelliin muutamat maistiaiset.

kahvila

Suklaakaupan sisältä. Tämän vieressä on muuten se masokismikahvila, jos joku on kiinnostunut extreme-kahvilakokemuksesta. Aiheesta löytyy ihan jänniä Youtube-videoita, jos haluaa tehdä virtuaalimatkan kohteeseen.

kahvila

Tämä kahvila oli ihanan perinteinen.

Tuoreita leivoksia oli saatavissa lähes kellon ympäri.

“Lviv Croissants” on todella suosittu ketju, jonka useimmat paikat ovat oikeasti auki vuorokauden ympäri. Tuoreet voisarvet olivat kyllä aivan ihania kahvin kera.

Kahvilat olivat myös auki todella myöhään. Monessa paikassa oli iltaisin livemuusikoita viihdyttämässä ruokailijoita ja kahvittelijoita. Mekin kävimme eräänä iltana vielä kymmenen jälkeen viettämässä teehetkeä ja pakoilemassa seuraavan yön aikaista herätystä lentokentälle. Muutama kiva paikka jäi testaamattakin, erityisesti mystisen oloinen Pid Synouyu Plyashkoyu “Under The Blue Bottle” olisi ollut kiva testata. Legendan mukaan alueen kasvatti puolalais-liettualainen Yuriy Frants Kulchytsky onnistui avittamaan vuonna 1680-luvulla turkkilaisten toimesta saarrettua Wieniä kielitaitonsa ja peitetehtävän turvin. Kiitoksena hän pyysi turkkilaisilta jälkeen jääneet kahvipavut omaan käyttöönsä ja koska muut eivät niiden päälle oikein ymmärtäneet, hän sai ne omakseen. Niiden avulla hän perusti Wieniin ensimmäisen kahvilan nimeltään “The Blue Bottle” ja tästä syystä kahvilakulttuuri levisi myös Lviviin vahvana ja “Under The Blue Bottle”on tribuutti tälle legendalle.

Sokerihiirille sopiva kohde on Roshenin (ukrainalainen Fazer) karkkikauppa. Karkkiketjun perustaja on itseasiassa Ukrainan ex-presidentti Petro Poroshenko, jonka sukunimestä nimi muodostuu. Roshen on vähintään yhtä suosittu Ukrainassa kuin Fazer Suomessa. Presidentiksi tultuaan Poroshenko joutui kuitenkin siirtämään osuutensa yhtiöstä tilapäisesti Rothschildien säätiön haltuun.

Marsipaaninameja paikallisessa pikkuputiikissa.

Juomien suhteen tarjolla oli laaja kirjo paikallisia kirkkaita (myös viskejä!) sekä georgialaisia ja armenialaisia brandyjä. Ukrainalaisissa viineissä vastaan tuli todella positiivisia yllätyksiä että pettymyksiä, mutta toki muutama pullo odottaa vielä avaamistaan. Ravintoloissa oli lähes aina ukrainalaisia viinivaihtoehtoja tarjolla. Hamassa tulevaisuudessa uskoisin näkeväni ukrainalaisia viinejä myös Ukrainan ulkopuolella. Erityisesti tykkäsin ravintolasta, jossa tarjoiltiin gourmet hotdogeja ja ukrainalaisia kuohuviinejä. Idemmässä tyypillisesti samppanjalla viitataan lähes kaikenlaisiin kuohuviin, joten nimestä huolimatta Champagneriasta ei kyllä saanut aitoa tavaraa, mutta mielestäni ukrainalaiset vaihtoehdot sopivat Lvivin hipster-tunnelmaan kuin nenä päähän.

Vegehodari ja paikallinen kuohuviini toimivat hyvin yhteen.

4Friends-viskibaari oli mukava paikka päättää ilta. Viskivalikoima oli todella laaja ja drinkit hyviä.

Mikäli näätte jossain näitä minikäpyjä siirapissa, niin suosittelen lämpimästi testaamaan. Sain näitä ensimmäisen kerran kollegan luona ja ihastuin täysin. Auttavat kuulemma myös kurkkukipuun.

15 Comments

  • Johanna P. / Muu maa mandariini

    Ihanan herkullinen postaus! Itselle Ukrainasta ei tule millään lailla mieleen ruoka, mutta käänsit kyllä pääni! Yllättävää että sa noinkin herkullisen näköistä vege ruokaa myös, jee! 🙂 Jos sinne siis eksyy joskus, niin tietää ainakin mitä tehdä!. Nuo siirappi kävyt on kyllä mielenkiintoisen kuuloisia, mutta erittäin söpöjä!

    • Johanna V.

      Haha, en itsekään oikein osannut ennakkoon odottaa Ukrainasta herkkukohdetta, mutta juuri sillä termillä olen markkinoinut sitä matkan jälkeen! 😀 Ja kyllä vegejuttuja oli kivasti tarjolla, vaikka toki lihaisamman ruokavalion omistajilla olisi kaikkein helpoin valita ruokapaikka. Itse en syö punaista lihaa, mutta ei tullut kertaakaan ongelmaksi. Vegaanilla olisi ehkä tullut ongelmia kielimuurin kanssa.

  • Taina

    Ukraina ja Lviv ovat jo pitkään olleet kiinnostavien kohteiden listalla ja tämä postaus ei kyllä yhtään vähentänyt halua päästä sinne. Ihanan näköisiä herkkuja siellä!

  • Esmeralda / Esmeraldan eetos

    No kylläpä oli taas kattava herkkupostaus 😄 Näen itseni luurankona odottamassa tällaisen kahvila- ja ravintolakulttuurin rantautumista Suomeen, vaikka onhan täälläkin jo aika hyvin asiat. Luen juuri kirjaa, jossa ollaan parhaillaan keskiaikaisessa Lvivissa. Silloin jo ollut itäisen Euroopan tärkeä kohtauspaikka ja ilmeisesti ollut myös etappi kulkureitillä Jerusalemiin. Ei siis ihme, että siellä on noin kattava ruokatarjonta!

    Kiitos myös arvokkaasta lisädatasta hatsapurien suhteen 🙂 nuo mustat kinkhalit olisi kyllä koettava! Mutta nyt tekee eniten mieli tuota Kievin kanaa. Aika tasokasta sellaista maistoin Vilnassa, mutta varmasti se on täydellisinä Ukrainassa. Jospa joskus voisi matkustaa!

    • Johanna V.

      Haha en tiedä miten tämä elintärkeä hatšapuri-fakta (näköjään kännykkä haluaa väkisin sanan tuohon muotoon :D) on mennyt meiltä ohi! Seuraavaksi tietenkin täytyy tiedustella mikä tuo kirja on? Voimme toki keskustella Kievin kanasta ja kirjallisuudesta myös muiden askareiden ohessa vielä myöhemmin tällä viikolla (huokaus!).

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Varsin kattava kuvaus Lvivin kahviloista ja ravintoloista. Täytyy sanoa, että nuo osterit kieltämättä ovat meillekin vaikeita, Marika ei syö lainkaan ja ei ne minullekaan ihan suurinta herkkua kyllä ole… Hauskalta kuuostava paikka tuo, jossa piti sanoa salasana ja muutenkin hienoilta näyttää ravintoloiden puitteet.

    • Johanna V.

      Matkakumppani ehti ensin osterin kimppuun ja hän kuvaili makua: “maistuu samalta kuin kalatiski haisee ja lisäksi hieman sitruunaa”. Näillä tiedoilla valitettavasti en pystynyt henkilökohtaisesti päättämään osterin elämää suuhuni 🙂

  • INDIVUE

    Herkullinen postaus – Ukrainaa kun ajattelee, niin ensimmäisiä mieleentulevia kysymyksiä ovat juuri ne, että mitä siellä voi syödä, löytyykö kasvisvaihtoehtoja ja löytyykö vehnätöntä ja gluteenitonta ruokaa. Sieniruokavaihtoehtoja näköjään ainakin löytyi. Ja kerrassaan vastustamattoman näköinen kerrospannukakku mustikoilla!

    • Johanna V.

      Yllättävän paljon tosiaan oli kasvisvaihtoehtoja! Vegaani tosin saattaisi olla hieman pulassa ilman yhteistä kieltä. Pannukakku oli ihana (koska toki maistoin myös siltä lautaselta :D)!

  • Terhi

    Oletpa löytänyt herkullisia kohteita Lvivistä! Olin viime syksynä pari yötä Lvivissä ja se oli kyllä varsin keskieurooppalainen kaupunki jossa oli paljon ravintoloita ja kahviloita. Päivän kun kierteli kaupungilla ei ehtinyt niin moneen ravintolaan kuitenkaan tutustua. Millainenhan mahtaa olla esim. tuo masokistiravintola? Pitäisi varmaankin se viikko viipyä, että saisi paremman kuvan kaupungin ravintolatarjonnasta.

    • Johanna V.

      Itsekin kuvailisin Lviviä hyvin keskieuroopplaiseksi! Toki historialtaan onkin enemmän länteen kuin itään kallellaan. Masokismikahvila on nimensä mukainen; yläkerrassa toimii suhteellisen normaali kuppila ja alakerrassa on sitten hieman enemmän hc-meno (ruoskia yms.). Ei tosin käyty, koska promottoorit ovat jo kadulla ruoskimassa ihmisiä ja jos ei sille lämpene, niin tuskin tarvitsee mennä lähempääkään tutkimaan 😀

  • Ne Tammelat

    Oho! Varsin eläväistä ja jännittävääkin ravintolaelämää siellä. Voisin kuvitella, että matkakumppanini innostuisi valtavasti noista pienpanimoista sekä kahveista. Itse taas viihtyisin noiden suklaiden, karkkien ja leivonnaisten keskellä tovin, jos toisenkin. Kiitos! Oli mukavaa lukea paikasta, josta ei ole koskaan ennen kuullutkaan 🙂

    • Johanna V.

      Käsityöoluiden ystävälle tuo on kyllä ihan ykköspaikka, samoin toki kahvin ystäville! Itse kyllä fiilistelin paikallista ruokakulttuuria aika kympillä, koska edellä mainittujen lisäksi myös herkut uppoavat 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *