Matkustelu,  Yleinen

(Matkailu)vuosi 2019 paketissa

Vuoden ja vuosikymmenen vaihtumisen kunniaksi kävin kännykkää läpi vuoden 2019 osalta. Mikäli olisin organisoituneempi valokuvamuistojen suhteen niin olisin tehnyt koko vuosikymmenestä koosteen, mutta kuvat ovat hävinneet jo kaikki omille teilleen. Ehkä innostun vielä alkuvuodesta tekemään koko vuosikymmenen kattavan kollaasiin ja alan kaivelemaan vanhoja muistikortteja sekä ties mitä tikkuja, mutta katsotaan nyt ensin mitä tapahtuikaan vuonna 2019?

Vuoden kohokohta oli koko Yhdysvaltojen reissu kokonaisuudessaan! Oikeastaan kaikki reissut olivat todella onnistuineita, mutta tätä on vaikea päihittää edes tulevina vuosina. Los Angeles, Las Vegas, Grand Canyon, Zion, Bryce ja kaikki muut uskomattomat paikat veivät jalat täysin alta, vaikka en odottanutkaan pitäväni esimerkiksi Los Angelesista juuri ollenkaan. Toisin kuitenkin kävi ja erityisesti Kalifornian ajattelu aiheuttaa välittömän matkakuumeen.

Las Vegasin reissu ajoitettiin tarkoituksella alkuviikkoon, mikä osoittautui maailman parhaaksi päätökseksi nähtyämme sunnuntain poistumisruuhkat. Las Vegas yllätti positiivisesti.

Toinen positiivinen yllättäjä oli Los Angeles, enkä edes osaa sanoa miksi. Jokin siellä vetää minua puoleensa, muttei kuitenkaan ehkä tämä Rodeo Drive Beverly Hillsissä, jonka tyydyimme vain ajamaan läpi. Siihenkin sai kyllä kulumaan varmaan 30 minuuttia ruuhkaisuuden takia.

Horseshoe bend oli mahtava, vaikka kuumuus oli älytön.

Zionin kansallispuisto houkuttelee palaamaan takaisin. Jäätelö oli tässä vaiheessa kuumaa päivää välttämätön selviytymisen kannalta.

Kalifornia kiinnostaa.

Vuoden 2019 mieleenpainuvin yksittäinen matkakokemus oli illallinen georgialaisessa viinintuottajaperheessä. Toki esimerkiksi edellä mainitulla Yhdysvaltojen roadtripillä oli vaikka mitä mielettömiä kokemuksia, mutta jostain syystä mieleen tulee tuo absurdi retkipäivä Georgian maaseudulle, jossa vetelimme liian tuhtia chachaa suoraan tankista ja leikimme kansallispuvuilla.

Illallinen Georgiassa maaseudulla, nuo kaikki pikkulautaset olivat täynnä ihania kasvisherkkuja, joista voi vain unelmoida kotona. Lähinnä siksi, etten osaa maustaa yhtä hyvin ja markettivihannekset eivät vain yksinkertaisesti maistu samalta.

Paras kuukausi vuonna 2019 oli ehdottomasti toukokuu, koska vietin silloin opintovapaata ja täysipäiväinen opiskelijaelämä maistui erittäin hyvältä. Älkää käsittäkö kuitenkan väärin, sillä bilettäminen ei kuulunut päiväjärjestykseen 😀 Toki stressasin rahatilannetta ihan hulluna, koska olin täysin palkatta ja tukirajat ylittyvät töiden takia. Kaikesta huolimatta en ole ikinä käynyt niin montaa kertaa salilla kuukauden sisään, nähnyt niin paljoa ystäviä tai ollut niin hyväntuulinen. Opintojen ja töiden yhdistäminen taitaakin vaikuttaa omaan vointiin radikaalimmin kuin osasin ajatellakaan. Toisaalta töitten takia voi panostaa myös (siihen vähään) vapaa-aikaan eri tavalla ja palkallisilla lomilla lähteä vähän kauemmaskin. Valintoja, valintoja.

Toukokuussa aka opintovapaalla hain melkein joka päivä torilta tuoreet kasvikset pöytään yliopistosta tullessani. Miten edullista, hyvää ja tuoretta?! Sen jälkeen en sitten muka ehtinytkään enää torille ja siirryimme markettitarjontaan, mikä sääli.

Ystäviä tuli nähtyä opintovapaalla ihanan paljon ja toivon löytäväni tänä vuonna lisää aikaa ystävyyssuhteisiin panostamiseen.

Opintovapaalla kävin viikonloppurentoutumassa Luomajärven Hevoskievarissa Ikaalisissa. Aivan mielettömät puitteet totaaliseen arjen unohtamiseen ja ruoka oli superhyvää! Pitkät maastoilut kauniissa kesäsäässä latasivat akut pitkäksi aikaa.

Lapsuudenkodissa vietin paljon aikaa putkirempan takia ja kieltämättä ei haitannut viipyä maaseudun rauhassa pidempäänkin. Mielestäni työpäivästä palautui paremmin verrattuna kaupunkikotiin.

Juhannus vietettiin Tukholmassa ja kierrettiin monia eri linnoja ja nähtävyyksiä silloin-vielä-toimivan automme kanssa. Kuva otettu kartanolta (apua, en muista enää nimeä), missä ei ollut samaan aikaan ketään yhtään missään (paitsi peura puutarhassa) ja jälkikäteen en oikeastaan tiedä olisimmekohan mekään saaneet olla siellä. Onneksi muutama muukin turisti eksyi paikalle meidän lähtiessämme.

Kesäretkellä Mathildedalissa, suosittelen!

“Pitkästä aika” aloitin taas syksyllä hevosharrastuksen.

Tammisaareen tehtiin myös kesällä päiväretki ja todettiin monen kahvilan tarjoilevan vain pakasteesta lämmitettyjä pullia, nyyh! Onneksi löydettiin sitten muutama hyvä paikka kuitenkin.

Vuoden 2019 paras ruokamuisto on jostain syystä Kaliforniassa Targetin pihalla nautittu tuore pikkupizza, jäätelö ja kylmä Pepsi Max. Tähän osasyynä on riippuvaisuuteni Pepsi Maxista ja se, ettei tuona päivänä oltu ehditty oikein syödä mitään ja nälkäkiukku oli vahvasti läsnä. Paras ravintolamuisto on Krakovan Filipa 18 ja pitkän retkipäivän jälkeinen ateria Azerbaidžanissa (12 tunnin retki ilman yhtään ruokataukoa??). Myös kesään liittyvät parhaat makumuistot vuodelta ja erityisesti tuoreita hedelmiä ja marjoja tuli nautittua ekstrapaljon putkiremonttievakon aikana.

Meillekin tutuksi tullut lada odottamassa kyytiläisiä Bakussa. Tänä vuonna myös ekaa kertaa ikinä Ladan kyydissä (kertaa sata).

Kana-annos yhdessä lukuista Bakun kellariravintoloista, ehkä tämä oli se paikka, jossa syömisen edistymistä vakoiltiin valvontakameran kanssa?

Krakovassa ylätyksenä tarjottu “verimakkara keiton muodossa”.

Vuodeksi 2019 tein uudenvuodenlupauksen ja se oli olla syömättä punaista lihaa koko vuonna. Tämä onnistui kahta poikkeusta lukuunottamatta: ravintolassa Krakovassa kun meidän haluttiin testaavan jotain uutta ruoka-annosta (sisälsi verta) ja Georgiassa illallisella perheessä, jossa meille grillattiin lihaa. Päätin jo tätä lupausta tehdessäni, etten kieltäydy tälläisissä tilanteissa, vaan pääasiallisesti en osta itse punaista lihaa. Seuraavana vuonna aion jatkaa samalla linjalla. Muitakin uudenvuodenlupauksia tuli tehtyä, kuten esimerkiksi joka kuukausi pienen hyväntekeväisyyslahjoituksen tekeminen. Tässä kuussa ehdottomasti Australiaan.

Illallishetkeni huoneistohotellissa Gdanskissa, oli kyllä hyvää eli mitään en kadu 😀

Olen erityisen ylpeä siitä, että vuonna 2019 uskalsin lähteä täysin yksin ulkomaille ensimmäistä kertaa. Olin siis Gdanskissa pari yötä ennen kun sain sinne seuraa poikaystävästäni. En kuitenkaan “uskaltautunut” syömään ravintoloissa yksin, joten tilasin ruokaa UberEatsilla kotoisaan huoneistoon. Tässä suhteessa olisi vielä kehitettävää.. Yleisesti ottaen nautin yksinolosta, mutta matkoilla on mielestäni ihanaa kun voi jakaa kokemuksia toisen kanssa. Minusta tuskin tulee vannoutunutta solomatkaajaa jatkossakaan, mutta voisin silti kuvitella kokeilevani yksin matkustelua joskus uudelleen.

Mansikkakakkuja tuli tehtyä näköjään oikein urakalla, lempparini on kuitenkin ehkä tuo sydämenmuotoinen kakku.

Mansikoiden poiminta tuli jälleen tutuksi vanhempieni lomaillessa.

Kesällä saatiin myös omaa viinirypälesatoa, näistä tehtiin monta litraa mehua.

Helmikuussa piipahdin pikaisesti myös Tukholmassa päiväristeilyllä ja hain laskiaispullia iltapäivän “kokousta” varten. Nyt olisi taas sama case vuorossa helmikuussa, ehkä myös sama missio?

Kuva ei ole mistään ihanasta paratiisista, vaan teollisuusalueelta Vantaalta. Myöhäisenä syntymäpäiväretkenä käytiin Fazerin vierailukeskuksessa ja vaikutuin Fazerin tarjoamista työpaikkaeduista.

Joulunviettoa kotona kera haukkujen, jotka onneksi pysyivät terveinä koko vuoden. Samoin kuin kaikki lähimmäiset muutenkin ja siitä olen erittäin kiitollinen.

Näihin kekseihin liittyy muuten ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheuttanut tapahtuma Detroitin lentokentällä. Voisin kertoa seuraavassa postauksessa tarkemmin, Lidlistä tuskin tulen enää kuitenkaan matkaevästä ostamaan 😀

Sellaista tapahtui vuonna 2019 ainakin pääpiirteittäin, tänä vuonna tie vie ainakin Tukholmaan päiväristeilyllä ja Ukrainaan talvilomalla maaliskuussa. Muita suunnitelmia ei vuodelle ole, mutta toivon uuden vuosikymmenen tuovan mukanaan positiivisia muutoksia ja unohtumattomia kokemuksia. Kliseistä, tiedän.

4 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *