Matkustelu,  Yleinen

Pelkkiä kuvatekstejä – tarinoita matkoilta kännykkäkuvien takaa

Kännykästäni löytyy valtavasti kuvia, siis oikeasti aivan valtavasti eli lähes 12 000, mikä on toki aivan järjetön määrä parilta vuodelta. Tässä siis rento postaus satunnaisista kuvista näiden 12 000 kuvan joukosta ja tilanteita matkoilta näiden kuvien takaa.

Istanbulin ihmejuoma

Meillä oli viime vuonna välilaskujen kanssa kikkailun ansiosta suunniteltuna yksi tehokas päivä Istanbuliin tutustuen. Valitettavasti olin saanut jonkun pöpön juuri sopivasti osumaan tuohon päivään, joka aiheutti muun muassa pahoinvointia. Lähdimme kuitenkin kävelemään kaupunkiin, vaikka muutaman ylimääräisen istumistauon pidimme suunnatessamme kohti basaarialuetta. Basaareissa tyrkytetään maistamaan kaikenlaista ja siinä missä matkakumppani muistaakseni maisteli satunnaisia tarjottuja antimia, kieltäydyin itse kohteliaasti. Yhdessä kojussa myyjä ei kuitenkaan hyväksynyt kieltäytymistäni ja rupesi jankkaamaan syytä, joten sanoin että tunnen oloni huonoksi. Olimme jo valmistautuneet jatkamaan matkaa, mutta hän rupesikin diagnosoimaan oloani tarkemmin ja kyseli mihin sattuu ja kuinka paljon. Lopuksi hän laski yhdestä keittimestä jotain vahvasti piparmintulta tuoksuvaa nestettä, jota käski minun haistella. Oli mitä oli, niin paha olo kaikkosi heti ja jatkoin tämän voimalla tallustella vielä pidempää reittiä takaisin hotellille. Ostimme tästä kiskasta joitain mausteita, mutta harmittaa etten ostanut tätä piparminttuisaa droppia. Jos tiedätte mistä on kyse, otan tiedon kiitollisena vastaan!

Hautausmaan hiljainen kauneus

Perheelläni on sukulaisia Kreikassa, joten erityisesti Rodos on tullut hyvin tutuksi. Aina pienenä vuoden kohokohta oli kesän reissu Kreikkaan ja kotoa muutettuani olen käynyt muutaman kerran yhä vanhempieni kanssa Rodoksella ja nykyisen matkakumppanin kanssa myös muilla saarilla ja mantereella. Kerran ollaan oltu myös isommalla porukalla sukulaisten kanssa Rodoksella häitä viettämässä. Sukulaisyhteyksistä johtuen reissuun kuuluu lukuisat vierailut kaikkien tuttujen luona, mutta myös hautausmaalla. Erityisesti tämä “kotikylän” hautausmaa on kaunis ja levollinen paikka, jossa lähes jokaista kiveä koristavat erilaiset kynttilät ja tekokukat (pysyvät kauemmin kauniina kuumuudessa). Hautakivissä on usein kuva edesmenneestä sekä mahdollisesti joitain hänelle kuuluneita esineitä, erityisesti jos kyseessä on ollut nuorempi henkilö.

Aurinko nousee (ja ehkä myös kala tuossa veneessä?)

Ollessani Kreikassa samaan aikaan vanhempieni kanssa, heräävät he aikaisin mennäkseen aamu-uinnille ja vuonna 2018 oli mukana reissussa myös teini, jossa herääminen, tai aamuaktiviteetit ylipäätään, eivät herättäneet suuria riemunkiljahduksia. Yllätin itsenikin ja lähdin ulos ennen edes vanhempieni heräämistä käydäkseni pitkällä aamulenkillä musiikkia kuunnellen ja nauttiakseni lämpimästä, mutta ei vielä liian kuumasta, aamuauringosta. Aamulenkeillä tutustuin koirakaksikkoon, joka piti minulle seuraa rantahietikolla kun yritin dronella taltioida auringonnousua. Koirilla oli selkeästi myös omistajat jossain lähitalossa, mutta silti ne seurasivat sitkeästi aina huoneistolle asti ja tassuttelivat sitten omiin menoihinsa kun kutsua sisään ei irronnut.

Luteiden jälkeen ikävin matkaseura

Minulla on ollut aina matkassa mukana tenttikirja, jota en oikeastaan ikinä päädy avaamaan. Jotenkin uskottelen aina reissulle lähtiessäni, että jossain kohtaa on sopiva hetki lukaista muutama sivu ja siten ei iskisi niin paha morkkis laiskottelusta. Tässä kohtaa on itsekin todettava, ettei varsinaisesti ole täysi ihme, että olo on usein stressaantunut kun edes lomalla ei voi hyvällä mielellä jättää asioita tekemättä. Tajutessani, että ei minulla oikeasti koskaan ole aikaa lukea tai tehdä mitään opiskeluun liittyvää ajatustyötä, olen onnistunut jättämään opukset kotiin pl. viimeisin Ukrainan reissu, jossa oikeasti teimme muutamana päivänä kahvilassa opiskelujuttuja ihan hyvällä menestyksellä. Ps. Arvaakohan joku (ex-)pääaineeni kirjan aiheesta..

Minä ja tankkeriratsuni

Opiskeluista puheenollen, olin viime vuonna koko toukokuun opintovapaalla ja yhtenä viikonloppuna olin viettämässä ratsastusviikonloppua Ikaalisissa Luomajärven kievarissa, joka on kerrassaan ihana paikka pieneen irtiottoon kaikesta opiskelusta (tein ihan järjettömästi opintopisteitä tuona kuukautena). Maastokaveriksi sain tynnyrimäisen eestinhevosen (Lasse?) ja on suoraansanottuna ihme, ettemme juuttuneet puiden väliin kiinni. Ruuat kievarissa olivat aivan törkeän hyvät ja savusauna sekä palju eivät ainakaan lannistaneet tunnelmaa. Ei ihme, että paikka on todella suosittu myös häämiljöönä. Tämän jälkeen olikin taas aika palata ratsastusharrastukseen vuoden tauon jälkeen.

Gaattorivaara

Etelä-Carolinassa sijaitsee Magnolia Plantation & Gardens, joka on yksi tunnetuimmista alueen entisistä plantaaseista. Tiluksilla elelee runsaslukuisen kasvillisuuden lisäksi iso läjä alligaattoreita, jotka eivät varsinaisesti kuulu suosikkieläimiini, joten toivoin ettemme tee turhan läheistä tuttavuutta niiden kanssa. Kävellessämme hieman syrjemmällä suoalueella, jossa emme olleet nähneet muita ihmisiä ainakaan varttiin, tapahtui tuo ei-toivottu törmääminen. Toki olimme jo aiemmin nähneet vesissä muutamia kiiluvia silmäpareja, mutta mukavan välimatkan päästä sekä muiden ihmisten (siten myös muiden potentiaalisten uhrien) ympäröimänä. Tilanne oli suorastaan elokuvamainen. Alligaattori oli (jostain syystä?) suu ammollaan keskellä polkua ja kääntyi suu sepposen selällään meitä kohti. Yhtä kauhistuneena sekä minä että alligaattori suuntasimme vastakkaisiin suuntiin, kunhan olin ensin tietenkin päästänyt kunnon kiljaisun kuten tapoihini kuuluu aina pelästyessäni (pätee valitettavasti myös asiakkaisiin, jotka onnistuvat hiipimään selän taakse töissä).

Kahvia ja pukuleikkejä Kaukasuksella

Tässä ollaan eeppisellä päiväretkellä Georgiassa, josta kirjoittelin jo tässä postauksessa. Nautimme cappuccinoja ystäväni kanssa, kun nuori miesoppaamme selitti varsin asiantuntevasti taustalla olevasta Kaukasuksesta ja juttelimme muun muassa kulttuurieroista sekä rasismista. Hetkeä myöhemmin kahvilan omistajalla rupesi tanssijalka vipattamaan ja hän olisi halunnut esittää meille esityksen kansallispuvussa tanssien. Kuitenkaan hän ei itse enää mahtunut kansallispukuunsa ja taisteltuaan nappien kanssa, joutui kiusaantunut oppaamme kertomaan, että toisen meistä olisi nyt laitettava puku päälle perukkeineen päivineen. Onneksi ystäväni oli enemmän tai vähemmän innokas ja kahvilamies alkoi tohkeissaan sonnustaa häntä vaatteisiin. Jostain syystä herran into kuitenkin lopahti yhtä nopeasti kuin alkoikin tai hän vihdoin havahtui palvelemaan muita asiakkaita, joten ystäväni ei joutunut tanhuamaan.

Pätkäpaasto päiväretkellä

Toinenkin kuva päiväretkiin liittyen ja vielä sijoittuu edellisen naapurimaahan eli Azerbaidzaniin. Ostimme samalta toimistolta kaksi päiväretkeä, joista ensimmäinen oli koko päivän kiertoajelu Bakun ympäristössä. Opas oli nuori opiskelijatyttö, jonka elämää seuraan edelleen Instagramissa ja matkatoimiston omistaja on Facebook-kaverini. Joka tapauksessa kierros kesti lähemmäs 12 tuntia ja tähän ei kuulunut yhtään ruokataukoa. Opas kyseli haluammeko syödä ja myöntävä vastauskaan ei tuottanut mitään toimenpiteitä asian eteen, joten emme kehdanneet enää loppuvaiheessa ruuan perään kysellä. Ruuan sijaan saimme kyllä perinpohjaisen paasauksen Zarathustralaisista ja tulitemppelistä. Oikeasti olen kiinnostunut kyllä historiasta ja varsinkin matkakumppanini, mutta liika on liikaa ja en halua ainakaan vielä vuoteen puhua tulitemppeleistä sanaakaan. Bakuun palatessamme olimme yllättävästä paastosta niin nääntyneitä, että raahauduimme läheiseen kellariravintolaan ja söimme itsemme aivan liian täyteen. Emme edes viisastuneet vahingosta, vaan lähdimme taas ilman eväitä seuraavan päivän paastoretkelle, johon liittyy oleellisesti kuvan lada-armeija. Lada-aiheeseen ja Azerbaidzaniin täytyy ehkä palata vielä myöhemmin.

Vekki vuokra-autossa

Otamme aina vuokra-autoon omavastuun poiston, mutta viime syksynä Krakovassa päädyimme luottamaan matkakumppanin luottokortin vakuutukseen. Olen taipuvainen panikoimaan ja voi että mikä paniikki iski, kun huomasimme tuliterän auton sivustaan ilmestyneen pienen vekin parkkihallissa. Luottoni luottokortin (ironista, eikö) vakuutukseen ei ollut todellakaan suuri. Sinänsä on mysteeri mistä naarmu tuli, koska vieressä oli tolppa, joten yksikään auto ei ollut sitä voinut kolhaista. Todennäköisesti kuitenkin jokin ohi mennyt auto oli singonnut jonkun kiven liikenteeseen ja automme kylkeä pitkin. Palautimme auton sovittuun paikkaan ja jäimme odottamaan tuskallista taistelua luottokorttiyhtiön kanssa, mutta kaikeksi yllätykseksemme meni auto lopputarkastuksesta läpi puhtaasti. Jostain syystä päädyimme näköjään ottamaan autosta kuvan vielä palautuksenkin yhteydessä, ehkä pelkäsimme että meille vieritetään vielä jotain ylimääräisiäkin naarmulöydöksiä.

Ostosmorkkis

Olen valitettavasti impulsiivishoppailija, mutta lähiaikoina koen järkiintyneeni ja harkitsen ostoksia huomattavasti kauemmin. Tuon kalifornialaisen rakennuksen sisällä kuitenkin piileskelee Apollo MA-1 pilottitakki (sekä toki myös päätähti avaruussukkula Endeavour), jonka totesin täydelliseksi takiksi rikki menevän tilalle, mutta jätin ostoksen tekemättä. Testailin takkia useampaankin otteeseen, mutta uskottelin itselleni löytäväni saman takin netistä halvemmalla ja tuo oli ensimmäinen päivämme Kaliforniassa, joten en halunnut heti käyttää niin isoa siivua matkabudjetista vaatteeseen. Suomesta käsin saa takista pulittaa ihan järjettömän hinnan, joten kuvan nähdessäni tunsin ostomorkkiksen pistävän, tosin eri tavalla kuin yleensä.

Siinähän niitä kuvia tulikin jo aimo annos, joskin jäljelle jäävillä voisi edelleen tapetoida kerrostalomme kaikkien asuntojen seinät, jos ne siis printattaisiin ulos kännykästä. Pahoittelen, ettei sisältö ole asiapitoisempaa, mutta joskus on ihan kiva kirjoitella rennommallakin otteella!

22 Comments

  • Esmeralda / Esmeraldan eetos

    Olipa hauska postaus 😊 Tila puhelimessasi on kyllä huikea! Mulla mahtuu korkeintaan 1500 kuvaa (seuraava puhelin saa kyllä toista tasoa)!

    Naurattaa yhä tuo Kaukasus-muisto 😄 olisi pitänyt edes parit tanssiaskeleet videoida, tai ehkä sittenkin ei!

    Ja noihin tulitemppeleihin liittyen miehelläni olisi tarjota taas yllättäen Freddie Mercury -anekdootti 😂 mutta palataan siihen ensi vuonna 😂

    • Johanna V.

      Yllättäen puhelimeni kapasiteetti on nyt tapissaan.. Onhan mulla onneksi joku video sähläyksestä, harmi ettei kuitenkaan päästy tanssiin asti! Voimme ehkä ottaa anekdootit puheeksi kunhan ne eivät herätä traumaperäisiä stressireaktioita 😀

  • riitta reissaa

    Kivoja ja tosi monipuolisia muistoja eri puolilta maailmaa! Ratsastajana bongasin heti Luomajärven maastoilusi. Ehkä kotimaiset ratsastuskohteet nousevat korona-aikaan uuteen arvoonsa. Hurja oli myös kohtaamisessa alligaattorin kanssa! Kerran ratsastusvaelluksella Botswanassa katselin kauhuissani, kun opas osoitti pientä mustaa matoa: mustan mamban poikasta. Noissa maissa seikkaillessa tarvitaan kunnon opas!

    • Johanna V.

      Kiva kuulla! Hyi kamala tuota mamban poikasta, minulle alkavat kotimaan punkitkin välillä olla liikaa, joten maastoilu eksoottisissa maissa voisi aiheuttaa hiukan kuumoittelua..

    • Johanna V.

      Heh oikeassa olet, tosin nuo tietokonepelien zombit olisivat saattaneet tuoda mukanaan parempaa työllistymistä kuin filosofiset sellaiset 😀

    • Reeta / Tarinoita valoisista maisemista

      Ihana kuvamuisto postaus Minä pidän juuri tällaisesta kirjoitustavasta, pieniä ajatuksenvirtatarinoita sieltä täältä maailmasta. Kuva kreikkalaiselta hautausmaalta oli minun suosikkini, lämmin ja rauhallinen!

  • Reissu-Jani

    Hauskoja juttuja. Azerbaijanin Lada kuva ja juttu täydellinen — Georgian juttu hauska. Molemmat ovat upeita maita, jossa haluaisin vielä joskus käydä uudestaan paremmalla ajalla.

    • Johanna V.

      Kiva kuulla, minullakin sydän vetää erityisesti Georgiaan takaisin ja Armeniassa olisi kiva käydä. Azerbaidzanista koen saaneeni jo aika hyvän kuvan, vaikka maasta tykkäsinkin, niin en ole vielä valmis uuteen ( ja ehkä väistämättömään) tarinointiin Zarathustralaisista.

  • Paratiisireportteri

    Hauskoja tilannekuvia! Tällainen kokoelma-artikkeli oli mukavan leppoisaa luettavaa. Otsikosta kuvittelin, että jokaisesta kuvasta olisi lyhyt, lauseen kuvateksti, mutta tulipahan noista kaikista kerrottua kunnon tarina. Pitäisi itsekin joskus käydä läpi kännykkäkuvat.

    • Johanna V.

      Kiva kuulla! Otsikkoa kirjoittaessa oli tarkoitus kirjoittaa huomattavasti lyhyemmin.. En näköjään pystynyt siihen, mutta otsikko sai jäädä 😀

  • Siiri

    Hauska nähdä miten eri tavoin tämän poikkeusajan voi ottaa matkablogissa haltuun. On kivaa lukea millaisiin tilanteisiin maailma matkustajaa vie!

  • Katja

    Hih, mulla on ollut samankaltainen postaus luonnosteltuna jo jonkun aikaa, tästä inspiroituneena pitänee vihdoin ottaa asiaksi tehdä se loppuun.
    Tää on ideana tosi kiva, monesti näihin satunnaisiin kuviin sisältyy just joku kiva tarina, joka on saattanut aiemmin jäädä kertomatta.

    Toi hautausmaan kuva erityisesti oli jotenkin tosi puhutteleva!

    • Johanna V.

      Jään odottamaan postausta! Mielestäni myös vanhojen kuvien läpikäynti on mukavaa ajanvietettä nyt kun ei varsinaisesti uusiakaan matkoja voi suunnitella 😀

  • Terhi

    Mukavia, lyhyitä episodeja jotka varmasti saavat sinulle muistot ja elämykset pintaan ja meille muille ne ovat hauskoja juttuja.
    Tuo vuokra-autoahdistus on tuttu tunne. Ensin pelkää ajaa sillä autolla ja sitten pelkää jokaista mahdollista naarmua ja viimeksi, että sakotetaan muittenkin aiheuttamista naarmuista.

    • Johanna V.

      Kiva kuulla ja todellakin ainakin minä stressaan vuokra-autoilua aika paljon, vaikka toistaiseksi ollaan vältytty katastrofeilta 🙂

  • Paula - Viinilaakson viemää

    Olipas mukava lukea tällaisia pieniä tarinanpalasia aidoista matkatilanteista. Aika kiva idea. Minulla on ollut vähän samantyylinen postausidea kauan jo hautumassa mutta en ole saanut sitä vaan tehtyä. Nyt tuli vähän ikävä ratsastamaan kun näin tuon kuvan teistä heppan selässä Suomen luonnossa. Nyyh! Ja huh, tuo kohtaaminen krokotiilin kanssa. Kaikenlaista sitä matkoilla sattuu!

  • Taina

    Hauska postausidea ja paljon kiinnostavia tilannekuvauksia. Ja juu, nuo basaarit ovat jänniä paikkoja, kaikenlaista on itsekin tullut maisteltua, enkä läheskään aina ole ollut ihan varma, että mitä!

    • Johanna V.

      Kiitos! Onneksi ei ole allergioita niin basaaristakin uskaltaa kokeilla mitä vaan, matkakumppani tosin saa olla hiukan varovaisempi 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *