Matkustelu,  Suomi

Syksyiset Lapin tunnelmat sekä rengasvaurio Käsivarressa

Kiireisen syksyn jäljiltä on kirjoittamiseen tullut pieni tauko, mutta tässä ollaan muutamaa kuukautta myöhemmin purkamassa elokuisen reissun kokemus- ja kuvasaldoa. Huvitti huomata, että kehuskelin aikaisemmassa julkaisussa ekologisen automme käytettävyyttä ja niinhän siinä kävi, että tuon jälkeen auto viettikin päivän jos toisenkin paikattavana. Vielä edellisenä viikonloppua ennen reissua ajelimme vikasietotilassa ja pohdimme jo auton vuokrausta, koska reissuahan nyt ei voisi perua. Alun perin meidän piti mennä Norjaan, mutta päädyimme peruuttamaan suunnitelman siinä kohtaa kun näytti siltä, että rajoitukset tulevat takaisin. Näin kävikin, mutta vasta siinä vaiheessa kun olisimme jo alkuperäisen suunnitelman mukaan olleet takaisin Suomen puolella. Joka tapauksessa Norjaan meneminen ei olisi ollut tuossa vaiheessa enää hyvä idea, vaikka meillä olisikin ollut ihan mieletön majoitus varattuna. Ehkä ensi vuonna?

Loman aloitus ehkä Suomen parhaassa burgeripaikassa, Salon JJ’s BBQ!

Kesäinen Iittala on myös idyllinen pysähdyspaikka.

Tällä kertaa lähdimme hieman maltillisemmalla ajosuunnitelmalla liikenteeseen. Pakollinen pysähdys myös Tuurissa shoppailemassa muutamia sisustuselementtejä uuteen kotiin, jonka lainaneuvotteluja kävin puhelimitse samassa kohteessa puhelimitse muutamaa kuukautta aiemmin! Tällä kertaa sain myös Tuuriin puhelun eräästä töihin liittyvästä suurehkosta muutoksesta, joten jatkossakin kannattaa tärkeiden asioiden tiimoilta suunnata Töysään… Yövyimme Kalajoella pienessä rantamökissä, joka oli kyllä oikein siisti yhden yön majoitukseen ja pieni koppi lämpesikin hyvin. “Kopista” oli lyhyt matka rannalle ihailemaan auringonlaskua.

Sitä luulee etelästä tulija, että on jo suhteellisen korkealla, mutta vielä on pitkä matka…

Kalajoelta suunta oli heti aamusta Aavasaksan kautta Leville yöpymään. Aavasaksalta oli mahtavat näköalat ja luonto muutenkin antoi parastaan. Viihdyimme aika kauan keräilemässä mustikoita ja katselimme maisemia jokiuomiin sekä kohti Ruotsia. Tuntuu todella hullulta, että rajan ylittäminen olisi ollut niin sosiaalisesti rangaistava teko. Konkreettisesti huvittavinta oli pysähtyä Kukkolankoskella Tornion pohjoispuolella ja näköyhteydessä ruotsalaiseen vastaavaan nähtävyyteen. Koskella lippomiehet houkuttelevat siikoja perinnekalastuksen muodossa. En tiedä mitä kalaa sieltä tällä erää nostettiin, mutta saalista näytti tulevan ja muutenkin oli mukava katsella kalastajia puuhissaan. Hieman vaaralliseltakin näytti, koska “krenkut” olivat huonokuntoisia ja liukkaita, mutta varmin ottein kalastajat työskentelivät näissä olosuhteissa ja vaivattomasti sekä vähäeleisesti nostivat kaloja maalle.

Kalaa lipossa!

Aavasaksan näkymiä, meitä helli myös poutainen sää.

Alunperin meidän piti lähteä Leviltä kohti Norjaa, mutta tilalle tuli Suomen itäpuoli ja tarkemmin Nellim. Kohde valittiin lähinnä majoituksen takia, koska Wilderness Hotel Nellim vaikutti ihastuttavalta ja sitä myös luonnossa oli. Matkan varrelle osui kehuttu Sompion luonnonpuisto UKKn kyljessä. Tie luonnonpuistoon oli aivan järkyttävän kuoppainen hiekkatie ja vahingossa onnistuimme ajelemaan myös itse kohteen, eli Pyhä-Nattasen, ohi puutteellisten kylttien takia. Lopulta arvioimme reitin alun parkkipaikan perusteella ja autojakin oli paikalla useita. Reitti tunturin huipulle ei ole mikään helppokulkuisin ja viimeiset metrit saa tasapainoitella erilaisten kivirykelmien päällä ja välissä. Sateisella säällä en ehkä lähtisi edes yrittämään (edes sitä kyseisellä hiekkatiellä ajamista). Huipulta oli kyllä mielettömät näköalat ja tunnelmallinen autiotupa, jossa riitti elokuussa kuhinaa.

Metsäpalojen valvontaan täältä oli kyllä hyvät näkymät.

Nellim sijaitsee todella syrjässä, mutta uudehkon ja hyväkuntoisen tien takana. Tavallaan tämä osuus reissusta oli parasta aikaa ja sai rauhassa keskittyä katselemaan luontoa sekä paikallisia nähtävyyksiä. Hotellilla meillä oli idyllinen kelohonkahuoneisto, jossa oli oma sauna ja aamiainen oli ykkösluokkaa. Ravintolan menu kuulosti myös hyvältä, mutta päädyimme grillailemaan nuotiolla omia eväitä. Metsähallitukset hoitamat nuotiopaikat ovat kyllä mieletön etuoikeus suomalaisen eräilijän näkökulmasta. Erityisesti Nellimin uittorännillä oli tunnelmallista kuunnella veden kuohumista ja grillailla samalla täysin omassa rauhassa.

Nellimin Pyhän kolminaisuuden ja pyhittäjä Trifon Petsamolaisen kirkko on harvinaisuus luokassaan.

Pisteet Wilderness Hotel Nellimille maailmanluokan aamiaisesta ja hyvästä palvelusta.

Uittorännin nuotiopaikka.

Suomen ja Venäjän raja menee jossain kohtaa tätä kuvaa.

Nellimistä oli lyhyt matka myös Inariin, joten reissuun oli hyvä yhdistää käynti saamelaismuseossa sekä Jäniskoskella, josta jatkoimme matkaa kohti käsivartta. Matkakumppani oli myös päättänyt kuorruttaa automme kuralla, joten valitsimme reitiksi Inarista Pokkaan pahamaineista hiekkatietä pitkin. Vihdoin kun pääsimme sivistyksen pariin ja käväisimme ruokakaupassa, ei ollut todellakaan vaikeaa löytää omaa autoa muiden joukosta. Yöpymispaikka oli varattu Ropinsalmelta, aivan käsivarren keskivaiheilta, joten ajamista tähän päivään tuli reippaasti. Sain itselleni myös kehitettyä tuntuvan iskiasongelman autossa istumisesta, jonka paranemisessa meni mukavasti pari kuukautta. Tämä yhdistettynä paljon nostelua sisältävään työhön oli varsin virkistävä syksyn piriste.

Tämä on yksi lempikuvani matkalta, Inarijärvi aamulla.

Kodassa nautituissa hillaletuissa on tunnelmaa.

Realiteetti Lapissa ajaessa, täytyy kyllä ihmetellä porojen pokkaa olla täysin piittaamasta metallisista tienkäyttäjistä.

Piristys reissussa oli myös yllättäen syttyvä auton merkkivalo rengaspaineiden vähyydestä takarenkaassa. Olipa muuten mukavaa, että olimme reippaan välimatkan päässä kaikesta sivistyksestä ja kirjaimellisesti keskellä erämaata. Takarenkaan salamatkustajaksi paljastui neula, joka onnistuttiin paikkaamaan auton mukana tulleella korjauspaketilla. Olisipa ollut hauska kokeilla vakuutusyhtiön toimintaa tässä tilanteessa (ei olisi). Lopulta pääsimme kuitenkin matkamme pohjoisimpaan pisteeseen eli Kilpisjärvelle, jossa teimme reippaan nousun Saanan (melkein) huipulle. Norjan ja Ruotsin puolella kiusoittelivat lumihuippuiset tunturit, mutta ne saavat nyt jäädä seuraavaan kertaan. Olen ollut itse taaperoikäisenä Kilpisjärvellä, mutta silloinkin talviaikaan ja kovinkaan kummoisia muistoja ei ajasta ole. Sykysyinen käsivarsi oli kuitenkin hurmaava ja niin vaikutti olevan myös paikallisen K-Marketin lihatiski norjalaisten mielestä. Liharalliin vaikutti varmasti rajojen tuleva sulkeutuminen, mutta kauppa on kyllä ehdottomasti korona-ahdistavin paikka koko vuodelta.

Suomen maanteiden korkein kohta, mutta turistiputiikki oli valitettavasti huolenpitoa vailla. Innokkaat ostajat olivat päättäneet mennä myös ikkunasta sisään.

Saanan varrelta näkymät kohti Ruotsia.

Ajelimme Kilpisjärveltä ihan käsivarren alkuun pelkän lohikeiton tienvarsimainoksen perusteella, joka ehkä ei ollut matkan järkevin päätös, mutta varsinaisesti ei myöskään houkuttanut istua koko iltaa alkeellisessa majoituksessammekaan. Lisäksi sadesää haittasi ulkoilua, enkä edes löytänyt turvekummuille, joita monessa blogissa mainostetaan. Paluumatkalle lähdettiin seuraavana päivänä Oulun kautta ja tässä vaiheessa kroppani oli aivan rikki istumisesta ja muista tekijöistä, joten olen unohtanut myös kuvata paluumatkalta tunnelmia. Oma pääkohteeni taisi paluumatkalta olla Tornion apteekki. Ajettiin Jyväskylän kautta Varsinais-Suomeen ja ehdimme kerrankin lomailla viikon ennen töihin paluuta. Vielä olisi kolme viikkoa lomaa käyttämättä, tällä hetkellä ajatuksena olisi suunnata myös talvella pohjoiseen. Vinkkejä otetaan vastaan!

Takaisin kotiin tullessa oli tuo naulan pää hioutunut pois.

Sonkamuotkan 0,50 sentin kahvi ja munkki testattu. Myös vastapäinen 1,00e kahvi ja pulla takasin tullessa vertailun vuoksi. Lopputuloksena arvio: molempi parempi.

18 Comments

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Kivalta kuulostava reissu!

    Joskus jossain syrjäisissä paikoissa ajaessa on tullut mieleen, että olisi kyllä kamalaa, jos autolle tapahtuisi jotain. Vähintäänkin kyseinen päivä siinä menisi ihan mönkään. Onneksi sellaista ei ole Suomessa ainakaan vielä tapahtunut. Onneksi teille ei tullut enempää harmia. Ja joo, sama havainto tehty poroista. Niitä ei tosiaan kiinnosta autot pätkääkään! Aina sitä jotenkin tulee hämmästeltyä yhtä paljon, että miten se onkaan mahdollista. No, ehkä ovat tottuneet, että auto aina väistää. 🙂

    • Johanna V.

      Oli kyllä mukava reissu ja kyllähän se autoilu huolettaa myös turvallisuuden näkökulmasta, mutta eipä meidän Lappiin muuten pääse tutustumaan ja toistaiseksi mekin ollaan suuremmilta kolhuilta vältytty. Ehkä ovat tosiaan niin tottuneita, mutta on kyllä ihmeen kylmäpäisiä kavereita 😀

  • Marinella / KAUKOKAIPUU

    Ihana reissu, kaikesta säätämisestä huolimatta! Sitä ei jotenkaan osaa edes kuvitella, miten hankalalksi tilanne menee kun auto sanoo sopimuksen irti (minulta puhkesi vauhdissa kumi, kun ajoin muutama viikko sitten Leville, jo oli säätämistä senkin kanssa).

    Olette kyllä vierailleet aivan huipuissa paikoissa! Aavasaksa on omia suosikkeja, samoin koko Käsivarren alue. Nellim on myös ihana, siellä pitäisi kyllä päästä vierailemaan taas pitkästä aikaa.

    Toivottavasti Norjan-matka onnistuu ensi vuonna! Ihana täältä olisi Suomeenkin tulla ja takaisin kotiin ilman karanteenia, mutta niin kauan kun rajat ovat punaisella, taitaa olla parempi vaan pysytellä kotona.

    • Johanna V.

      Oho, kuulostaa dramaattisemmalta kuin meidän passiivinen neula renkaassa 😀 Joka matkalla aina joku säätäminen, mutta ehkä se on se matkojen suola, kunhan ei käy huonosti. Yritimme hotkia mahdollisimman paljon kohteita, koska tosiaan toiveena olisi kyllä päästä myös sinne Norjan puolelle. Tilanne on kyllä suolainen rajojen ylittämisen suhteen, mutta toivotaan että kohta (tai edes joskus?!) helpottaa.

    • Johanna V.

      Haha, varmasti jäänyt monelle mieleen, vaikka ei olisi pysähtynytkään 🙂 Tämä pysähdyspaikka oli ensimmäinen minkä matkakumppani merkkasi mentaaliseen matkasuunnitelmaamme…

  • Esmeralda / Esmeraldan eetos

    Hauska matkatarina taas asiaankuuluvilla dramaattisilla käänteillä 😂 Onneksi ette kuitenkaan jääneet jumiin minnekään, vaikka hillalettukotaan olisin itse kyllä jäänyt mielelläni vaikka asumaan 😋

    Eikös se Tuuri ole maailman napa, sinne jotenkin mystisesti ohjautuvat kaikki tärkeät puhelut. Mahdoinko joskus sanoa, että elämäni kenties suurin missaus on ollut kutsuvierasjuhlat Tuurissa😂

    Upeita kuvia jälleen ja krooninen Lappi-kuume ei kyllä nyt hevin laske…

    • Johanna V.

      Kiitos, kiitos! Voi hitsit, en ole kuullut (vielä) tuosta Tuurin missatusta megajuhlasta! Hillalettukota ei olisi huonompi paikka jäädä jumiin 😀

  • Merja / Merjan matkassa

    Pohjoisen maisemat ovat vertaansa vailla. Teillä on ollut mukava reissu autossa ilmenneistä ongelmista huolimatta. Road tripeilla pahin pelkoni on ollutkin, että auto alkaisi temppuilemaan tai rengas menisi puhki. Siinä kuluisi kallisarvoista matka-aikaa säätämiseen. Nellim oli minulle uusi paikka, en lie siitä koskaan kuullutkaan. Minä en tänä vuonna päässyt pohjoiseen, mutta ensi vuonna sinne olisi tarkoitus lähteä ajelemaan, ellei koronatilanne päästä jo jonnekin kauemmaksi.

    • Johanna V.

      Nellim on kaukana, mutta suosittelen sitä kyllä lämpimästi! Itsekin aina etukäteen kuumottelen auton hajoamista, onneksi se pahin hajoaminen tapahtui viikkoa ennen reissua 😀

  • Annemaria/Samppanjaa muovimukista

    Olittepa yhteen reissuun saaneet mahdutettua upeita kohteita. Hienot kuvat lisäsivät entisestään Lappi-kaipuuta. Miten ikävä tulikaan pohjoiseen, joka itseltäni jäi valitettavasti tänä kesänä väliin.

    Mikä kumma siinä muuten on, että ongelmat auton kanssa iskevät usein reissun päällä ja erityisesti siellä, missä autokorjaamoja ei ole ihan kulman takana. Onneksi apu oli teillä lähellä.

    • Johanna V.

      Kiitos, tuli kyllä nähtyä paljon samalla reissulla ja ehkä joskus voisimme asettua aloillemme hetkeksi. Jos talvella suuntaamme Lappiin, niin sitten kyllä jätetään ylimääräiset kiertelyt pois ja (toivottavasti) nauttii takkatulesta sekä lumimaisemista.

    • Johanna V.

      Kiitos! Automatkat ovat olleet itsellenikin suosikkeja, varsinkin USAssa, mutta ehkä nämän Suomen sisäiset ajelut voisivat jäädä vähän vähemmälle jatkossa. Jostain syystä selkä sanoi tällä kertaa itsensä irti jo alkumetreillä, vaikka aina ennen on ollut ihan tyytyväinen pitkilläkin reissuilla. Vanhaksi ei ole tulemista 😀

  • Paula - Viinilaakson viemää

    Ihania kuvia! Kuulostaa hauskalle seikkailulle, vaikka ette sitten sinne Norjaan asti eksyneetkään. Tuo Kukkolankoski on kyllä mielenkiintoinen paikka. Minä olen käynyt ihmettelemässä juuri tuolla vastarannalla, Ruotsin puolella tuota koskea. Kieltämättä nyt eletään erikoisia aikoja kun ei rajaa noin vain voi ylittää. Jotenkin surullista! Mutta olette silti saaneet upean reissun aikaisiksi. Suomi on tosi kaunis!

  • Anna | Tämä matka -blogi

    Mulla ei ole autossa nyt mitään paikkaussarjaa, jos rengasrikko tulee. Siellä oli sellainen vaahtosysteemi, mutta se alkoi itsekseen sihisemään, joten nakkasin roskiin. Pitänee varmaan ostaa joku uusi… Itse olen aina ajatellut, että onhan mulla aikaa odotella, ei siinä mitään, mutta sitten pitää olla lämmintävaatetta myös mukana ja vähän syömistä myös.

    Poroja voi koittaa ajaa pois tieltä haukumalla kuin koira. Se usein tehoaa niihin. Huutaminen tai tööttäily ei auta mitään.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *