Georgia,  Matkustelu

Tbilisi ja Georgia – tänne on pakko palata.

Marraskuun kaamosta yritettiin selättää viiden päivän lomalla Georgiassa yhdessä ystäväni kanssa. Saimmekin nauttia lähes 20 asteen lämmöstä ja pilvettömästä säästä, itseasiassa nähtiinköhän yhtään pilveä koko matkan aikana? Mietin pitkään, mitä haluaisin kirjoittaa tästä mielenkiintoisesta ja vieraanvaraisesta maasta, joten ajattelin vain vuodattaa kaikkea noina päivinä kokemaamme ja toivoa, ettei tästä tule liian sekava postaus. Georgia on yleistynyt matkailumaana suunnattoman paljon ja moni suomalainenkin on jo ehtinyt tutustua maan ensiluokkaiseen viini- ja ruokakulttuuriin sekä persoonalliseen Tbilisiin tai kauniisiin vuoristoalueisiin, jotka koko maan maisemaa hallitsevat. Tästä kasvaneesta suosiosta huolimatta monelle ei Georgia maana varmaankaan sano juurikaan mitään tai tieto rajoittuu Suomessa toimivan Rioni-ravintolan ruokalistaan.

tbilisi

Netistä oli nimittäin etukäteen hieman hankala löytää kattavaa tietopakettia esimerkiksi nähtävyyksistä Tbilisissä tai retkistä kaupungin ulkopuolelle. Monelle suosittu tapa vierailla Tbilisissä on juna, joka siirtää matkaajan kätevästi Azebaidzanin Bakusta Georgian Batumiin. Viime keväänä olimme puolisoni kanssa Bakussa, joten tällä kertaa tarkastelussa vain Tbilisi ja Kakhetin alue Tbilisistä itään, mutta takaraivossa kuitenkin koko ajan huomasin vertailevan Bakua ja Tbilisiä. Todellisuudessa melkein ainut yhdistävä asia on aika Neuvostoliiton alaisuudessa ja läheinen maantieteellinen sijainti.

tbilisi georgia

Metekhi-kirkko on myös yksi tunnetuimmista nähtävyyksistä. Alunperin 400-luvulla rakennettu kirkko jälleenrakennettiin 1200-luvulla. Kirkossa oli turistien lisäksi runsaasti paikallisia.

Tbilisissä itsessään riittää paljon nähtävää muutamaksi päiväksi. Kaupungin näköalaa hallitsee Mtkvari-joki, jonka ympärille rakentuu kaupunki, jonka keskeisiä elementtejä ovat Narikali-linnoitus, Äiti Georgia-patsas, Sameban katedraali ja jättimäinen televisiotorni, jonka edessä komeilee pramea rakennus, jonka sisältö ei vieläkään oikein avautunut minulle. Mikäli joku innostuu menemään funikulaarilla (turkulaisena pakko mainita, että toimivalla sellaisella) televisiotornille, niin voi kertoa mitä tuon pylväin koristellun rakennuksen sisältä löytyy, ehkä ravintola? Samalla voi ihailla Tbilisiä tv-tornin huipulta tai ottaa kierrokset maailmanpyörässä. Meitä onneksi hemmoteltiin myös omalla näkymällä, sillä lähes suoraan Äiti Georgia-patsaan alla sijaitseva Hotel Flower tarjosi meille mielettömät maisemat omalta parvekkeelta joka suuntaan kaupunkia. Siinä olikin ihana nauttia lasit kuohuvaa ja ihmetellä kaupungin sykettä. Myös ilotulituksia pääsimme huokailemaan viimeisenä iltana.

georgia hotelli

Parveke oli hotellihuoneen priimaa. Tilavassa huoneessa itsessään ei ollut mitään vikaa myöskään, vaikka vessassa haisikin hajulukko.

tbilisi hotelli

Parvekkeella oli hyvä nauttia myös Laduréen macaronseja kuohuviinin kera. Taustalla näkyisi muutama lumihuippuinen vuori, mutta hämärä on jo syönyt ne piiloon.

Marraskuinen Tbilisi oli turistien suhteen hiljainen ja kaupunki vaikutti suorastaan seesteiseltä, vain pääaukiolla vanhassa kaupungissa kuhisi kaikenmaalaisia matkailijoita ihailemassa jokivarren vanhoja rakennuksia ja kirkkoja. Päällimmäisenä mieleen Georgiasta jäivät ihmiset, ruoka ja viini. Georgialaiset tuntuvat olevan sydämellistä ja vastaanottavaa kansaa, jotka toivottavat kaikenmaalaiset vieraat lämmöllä tervetulleeksi. Näin kertoi meille paikallinen opas, mutta tämä välittyi myös jokaisesta kohtaamastamme ihmisestä. Venäläisiä turisteja Georgiassa on runsain mitoin ja oikeastaan poikkeuksetta minua luultiin myös yhdeksi heistä. Suhde venäläisiin on poliittisella tasolla edelleen jännittynyt Etelä-Ossetian ja Abhasian osalta, jossa jäätyneet konfliktit aiheuttavat kitkaa maiden välille, vaikka itsenäisyyden Georgia sai vuonna 1991 Neuvostoliiton hajotessa. Suhtautuminen venäläisiin turisteihin on kuulemma yhtä lämmintä kuin kaikkiin muihinkin, koska “kaikki ovat vieraita Jumalalta”.

“Sinulla on venäläiset silmät/nenä!” oli ehdottomasti yksi kuulluimpia kommentteja tällä reissulla. Ihana rouva tuli myös sormella tökkäämään nenääni 😀 Venäjän kieli tulikin osittain tutummaksi kuin georgia, koska sitä meille tarjottiin joka lähtöön.

tbilisi nähtävyydet

Parvekkeelta näkyi myös Äiti Georgia -patsas ja linnoitus. Tarkkasilmäinen voi bongata kuvasta myös vaijerin, jota pitkin turistit kuljetetaan huipulle.

Yksi ihanimmista ihmiskohtaamisista oli vanhempi rouva vanhan kaupungin edustalla, joka huomasi kiinnostuneet katseemme kohti suljettua synagogaa. Yhteistä kieltä ei ollut löytyäkseen, mutta toki minulle tarjoiltiin venäjää, puolaa ja ilmeisesti myös latviaa. Hän kertoi meille (oletettavasti) juutalaisista juuristaan intohimolla ja jossain kohtaa siirtyi laskemaan saksaksi kymmeneen. Tässä kohtaa oltiin jo aika kuutamolla. Seuraavaksi meille kerrotiin (ehkä) georgialaisesta kulttuurista, ymmärsin kuitenkin sanat viini ja vodka. Rouva varmasti ymmärsi, ettemme ymmärtäneet yhtään mitään, mutta vasta noin viiden minuutin monologin jälkeen saatteli meidät matkaamme lämpimin hymyin. Paikalle oli tässä vaiheessa rientänyt jo kaksi muutakin paikallista, joista toinen halusi myydä minulle venäjäksi retkeä, mutta toinen osasi kertoa synagogan olevan suljettu rakennustöiden vuoksi.

tbilisi poliisi

Ostoskeskus oli täynnä poliiseja. Syynä saattoi olla ensi-iltansa tuona iltana saava ruotsalais-georgialainen elokuva And Then We Danced, joka aiheutti mellakoita kaupungissa.

tbilisi tori

Ihana tori täynnä käsitöitä ja georgialaisia tuotteita. Tänne tuli kulutettua lari jos toinenkin.

Museoita Tbilisissä myös riittää erityisesti taiteesta, uskonnoista ja maan historiasta kiinnostuneille. Me valitsimme vierailukohteeksi Georgian kansallismuseon, joka sijaitsee kätevästi pääkadulla eli Rustaveli-kadulla, turistit löytävät paikalle helpoiten kun ylittävät tien suunnilleen ostoskeskus Galleria Tbilisin kohdalla ja suuntaamalla kohti uutta kaupunkia. Museossa on nähtävillä sekalaista seurakuntaa aina Georgian kansallishistoriasta ihmisten esihistoriaan asti. Samalla museoreissulla voit ihmetellä erilaisia esi-isiemme sekä sukupuuttoon kuolleiden sukulaislajiemme pääkalloja sekä kauhistella arkistodokumentteja ja muuta materiaalia aina Georgian lyhyestä itsenäistymisajasta neuvostovallan jälkeiseen aikaan asti. Tätä osaa näyttelystä kutsutaan Neuvostomiehityksen museoksi, mutta muissa kerroksissa on tosiaan myös paljon nähtävää. Sieltä löytyy muun muassa vanhoja KGB:n ja kommunistipuolueen asiakirjoja, järkyttävää video- ja kuvamateriaalia sekä suuret määrät teloitus- ja karkoitusmääräyksiä sekä surullisia tarinoita. Erityisesti tuo miehitysosa museota on mielenkiintoinen ja koskettava. Ihan kaikista arkistojäänteistä ei kuitenkaan löytynyt käännöstä englanniksi.

tbilisi museo neuvostoliitto

Kuva miehitystä käsittelevästä osasta.

Alunperin oletin museon tarjoilevan jotain mahtipontisempaa, koska lopputulema oli raapaisuja sieltä sun täältä. Toisaalta tämä on vain yksi osa kansallismuseoiden verkkoa, joten ehkä muut museot täydentävät näitä osia. Olisin toivonut kuitenkin yhtenäisempää näyttelyteemaa, jota kivikaudesta lähihistoriaan ulottuva näyttely ei valitettavasti voi tarjota. Näytillä on kuitenkin kauniita koruja sekä mielenkiintoisia eläimiä ja historiallisia arvoesineitä, joten ainakin jokaiselle löytyy jotain. Todistettiin myös tilannetta, jossa luokkaretkellä olevat lapset riehumisen seurauksena kaatavat tolpan suoraan parituhatvuotisen mosaiikkijäänteen päälle. Onneksi mosaiikkia suojasi vahva lasi ja lapset esimerkillisesti hakivat opettajan paikalle tilannetta arvioimaan.

Kaiken kaikkiaan suosittelen kyllä tässä museossa käyntiä, hintakin on edullinen 15 laria (noin 4,5e) aikuiselta ja alle 1 lari opiskelijalta. Muita kehuttuja museoita on muun muassa etnografinen ulkoilmamuseo (Open Air Museum of Ethnography), Fotografia- niminen paikallisiin valokuviin keskittynyt museo sekä illuusiomuseo (Museum of Illusions), josta kulttuurikertymä saattaa toki jäädä pienemmäksi. Meitä jäi myös kiinnostamaan juutalaisten historiaa käsittelevä museo (David Baazov Museum of History of Jews of Georgia), mutta se oli juuri mennyt kiinni löytäessämme sen viimeisenä Tbilisi-päivänä.

tbilisi näkymä

Tbilisi huipulta kuvattuna.

Mielestäni parasta tekemistä Tbilisissä on kuitenkin pyöriminen vanhassa osassa sekä arkkitehtuurin ja ravintolatarjonnan ihasteleminen. Jokaiseen vastaantulevaan kirkkoon kannattaa myös astella sisään (asiallisissa vaatteissa!) ja todistaa georgialaisten ja uskonnon välistä syvää suhdetta. Kannattaa myös ottaa köysihissi (apua, mikä on oikea nimi tälle?) huipulle, joka lähtee Rauhansillan kupeesta aivan Metekhi-kirkon juurelta. Vain parissa minuutissa kuljet yläilmoissa aivan Nariqala-linnakkeelle sekä Äiti Georgia -patsaalle. Voit ihailla kaunista maisemaa ja tallustella linnoituksen reunoja sekä vierailla Tbilisin kasvitieteellisessä puutarhassa, jonka sisäänkäynti on myös tuon linnoituksen huipulla. Hissillä pääsee takaisin alas (edestakainen lippu kahdelta + matkakortti, jolle voit ladata lisää saldoa) maksoi alle 20 laria eli alle 6 euroa. Matkakorttia tarvitset myös metroilla matkustamiseen, joka sekin on edullista ja helppoa. Kortin saa myös metroasemoilta ja lataaminen onnistuu kätevästi koneilta, joita on ripoteltu ympäri Tbilisiä ja metroasemia. Metron vanhimmat osat on rakennettu 60-luvulla ja kieltämättä ikä alkaa jo painaa, vaikka korjaustöitäkin on suoritettu.

tbilisi ruoka

Chachaa ja viiniä sekä tuoreita marjoja. Harmittaa, etten maistanut myöskään viinirypälejäätelöä.

Uskonnoista ja kirkoista tuli vielä mieleen yksi ihmiskohtaaminen, jota todistimme sivusta katsoen. Sameban katedraalissa, eli siinä kaikkein isoimmassa Tbilisin katukuvaa hallitsevassa kirkossa, oli lauantaina suorastaan ruuhkaa paikallisten osalta. Sisään asteli hääpari paikallisasussa, mutta kännykkäänsä selailevat munkit tai muut uskonveljet eivät jaksaneet katsettaan nostaa. Toisaalla taas eräs vanhempi herra taitteli antaumuksella jonkinlaista liinaa kassiinsa ja pieni tyttö kiinnostui herran touhuista. Tuo alle 5-vuotias lapsi irtautui vanhemmistaan ja siirtyi lähemmäs tutkimaan miehen toimia. Mies tästä innostuneena alkoi kaivaa lapselle laukustaan ja mustan viittansa uumenista kaikenlaisia asioita, kuten ikoneja ja tuohuksia, joita lapsella kohta olikin kädet täynnä. Mies rupesi sitten antaumuksella siunaamaan lasta ja tämän vanhempia, varmasti jonkin ortodoksisen protokollan mukaan, mikä ei meille auennut. Lapsi kuitenkin innostui niin tästä ehtymättömästä lahjalähteestä, että meni omatoimisesti kaivamaan miehen laukusta lisää aarteita, jolloin vanhemmat joutuivat nappaamaan lapsen takaisin syliin.

sameba kirkko tbilisi

Pikku-Sameba ja Äiti-Sameba.

kirkko ortodoksi

Sameban katedraalin sisältä, taitaa olla Georgian suurin kirkko ja valmistunut vuonna 2004.

Kirkkoon otimme taksin hotellilta käyttäen paikallistenkin suosimia taksisovelluksia, Taxifyta ja Boltia. Nimesin nyt molemmat, koska en muista kumpaa päädyimme käyttämään. Taksin voi maksaa joko sovelluksella tai sitten käteisellä. Me käytimme käteisvaihtoehtoa, mutta matka hotellilta kirkolle maksoi niin vähän, ettei kuskilla ollut antaa vaihtorahaa 20 larin setelistä. Hän nosti kätensä ylös ja ojensi setelin takaisin meille. Ilmeisesti olisimme saaneet matkan ilmaiseksi tässä kohtaa. En tiedä mikä loppusumma oli, mutta tarjosin kuitenkin kasaa kolikoita taskustani ja ajattelin kuskin tarkistavan riittääkö niistä maksuksi. Hän kuitenkin otti levein hymyin koko kasan vastaan ja talletti sen laukkuunsa laskematta, jonka jälkeen vilkutti meille hyvästiksi. Asia selvä!

tbilisi kaupunki

Uuden Tbilisin kaduilta.

tbilisi kaupunki

Vanhalta puolelta, Avlabarin kaupunginosasta.

Viinintäytteinen päiväretki Kakhetiin

Yksi kohokohdista oli retkipäivä Kakhetiin, joka meinasi jäädä toteutumatta, koska edellisenä iltana sain vihdoin retkitoimistolta vastauksen aikataulutiedusteluihini “anteeksi, voimmeko vaihtaa päivää”. No emme voineet, koska olimme lähdössä takaisin Suomeen, mutta onneksi meille järjestyikin sitten privaattiretki. Ensimmäinen pysäkki oli iso viinivalmistamo, olisiko jopa ollut suurin Georgiassa. Kaikessa turistisuudessaan tämä oli huonoin pysäkki, mutta toisaalta koomisuudessaan olen iloinen, ettei se jäänyt välistäkään. Noin 30 intialaisen ja 30 venäläisen innokkaan viininjuojan välissä me ojentelimme oppaan avustuksella laseja kohti tankkeja, joista kaadettiin lasiin mm. Stalinin lempiviiniä ja toisaalta myös heikkolaatuista pöytäviiniä. Myös alle 10-vuotiaat intialaislapset olivat innoissaan lasit ojossa tankin äärellä. Ihan hyviäkin tuotteita oli joukossa, mutta mikään tunnelmallinen maistelu tämä ei ollut!

viini tbilisi

Turistimassa kerääntyneenä lasinvaihtoon. Tässä on vain 1/3 sillä hetkellä kierroksella olevista, muut luultavasti vielä odottivat lasinsa täyttöä toisella käytävällä. Onneksi oppaamme piti meitä sopivalla etäisyydellä.

Toinen kohde olikin jo huomattavasti seesteisempi. Tämä viinitila oli viimeisen päälle laitettu ja tuoreet kukat koristivat joka kulmaa, lisäksi hyvinhoidettu uima-allas oli ihana houkutus viileälläkin säällä. Täällä järjestetään paljon erilaisia juhlia, kuten häitä. Mukava työntekijä esitteli meille kaikki tilukset ja kellarit juuri saapunutta lemmikkiaasia myöden. Lopuksi tietenkin viinien maistelua kera juuston ja pähkinöiden. Kirjoitan viineistä ja ruuasta vielä toiseen postaukseen tarkemmin, joten kiinnostuneet voivat odotella sieltä lisätietoja!

viinitila georgia

Aasi oli juuri saapunut tilalle, mutta tuli uteliaana rapsuteltavaksi. Vielä oli hieman äitiä ikävä, koska kovaa meteliä se piti.

Tämän kuvan otin ystävälleni, joka ei uskonut, että viinitilan portilla joku sohii aseen kanssa. En tiedä mitä tässä tapahtuu.

Seuraavalla pysähdyspaikalla pääsimme leipomaan itse leipää paikallisessa leipomossa, joka sijaitsi kätevästi tien varressa. Ison tien varrella sijaitsivat tärkeät kauppapaikat ja tuoreet lihat roikkuivat siinä autotien vieressä hieman vähemmän houkuttelevasti. Supermarketista haetaan kuulemma vain Coca-Colaa. Noh, takaisin leipomoon. Leipurirouva piti meitä tarkassa kurissa aina leivän pyörittelystä sen uuniin asettamiseen asti. Uuniin piti käytännössä tunkea koko pää ja taputella leipä uunin seinämystä vasten. Vartin päästä saimme tarjolle omat leipämme, leipomon omaa juustoa, auringonkukkaöljyä ja viiniä. Lisäksi meille kiikutettiin kupillinen matsonia eli paikallista hapatettua “jogurttia”. Siinä istuskelimme kolmistaan oppaan kanssa nauttien antimista ja sen jälkeen maksettiin itsemme vielä pöntöttömään vessaan.

Leipomo ulkoapäin. Vieressä on muita bisneksiä. Pikkuisen leipomon takaa pääsi lammas jossain kohtaa vapaaksi, joten varsinaisesta lähituotannosta on todellakin kyse.

juusto georgia

Oikealla näkyy purkeissa syömäämme jogurttia tai viiliä ja vasemmalla taas juustoa, jota sitäkin oli ainakin 5 eri laatua, joista saimme valita mieluisimman.

Sinne pää edellä ja leipää taputtelemaan. Kuvan emäntä tekee leipiä kuulemma noin 300 päivässä ja yhdelle hintaa tulee euroissa noin 15 senttiä.

Kulttuuria retkellä kohdattiin Sighnaghin “kaupungin” muodossa. Kaupunkia reunustaa 1600-luvulla rakennettu linnoitus, joka onkin joutunut suojelemaan pikkuista “rakkauden kaupunkia” moninaisilta hyökkäyksiltä. Rakkauden kaupungiksi Sighnaghia kutsutaan ilmeisesti siksi, että siellä pääsee nopeasti naimisiin. Kaupunki eli Neuvostoliiton aikana maatalouskeskittymänä, mutta tämän jälkeisinä talousahdingon aikoina koki aikamoista rappeutumista, mutta nykyään lisärahoituksen tuella on sinne saatu houkuteltua myös turistielämää. Hotelleita ja kasinoitakin löytyy. Tunnelmallisella kadulla ja pikkuisella torilla suurimman huomion saavat kauniit (ja superedulliset) matot sekä viini ja paikalliset lampaankarvahatut. Kaupungin ulkopuolelta löytyy kauniisti restauroitu Bodben luostari. Kaukasus siintää koko ajan lumihuippuisena seinänä kaukaisuudessa.

Tbilisin ulkopuolella autokanta vanheni huomattavasti.

mausteet georgia

Mausteita myynnissä Sighnaghin torilla. Mausteita tuli hankittua paljon kotiinviemisiksi, tosin ei täältä, vaan Tbilisistä.

Sighnaghin kaupunki ja takana kaunis Kaukasus.

luostari sighnaghi

Bodben luostari nykyloistossaan. Tässä kuvassa ei näy kirkkoa, joka oli sisältä vielä täysin maalaamatta. Olisipa hienoa käydä siellä uudelleen kun seinät ovat saaneet koristelut.

Kirkon pihalla koirat karkasivat ja omistajalla oli hermot kireällä.

mattoja georgia

Kauniita mattoja, joille ei ollut matkalaukussa tilaa.

Kotimatkalla ystäväni pelkäsi ehkä hieman henkemme puolesta kuskin ohitellessa hullun tavalla muita autoilijoita. Itse koin pari veret seisauttavaa läheltä piti -tilannetta aikaisemmalla taksimatkallamme kaupungissa, joita onneksi ystävä ei huomannut kameran asetuksia säätäessään. Sanotaan kuitenkin, että moneen muuhun maahan verrattuna on liikenne vähintään kaoottista. Azerbaidzaniin ja Bakuun verrattuna kuitenkin lähes hallittua. Kävelijöille ei kuitenkaan ole Tbilisissä suotu ajatustakaan alikulkutunneleita lukuunottamatta. Eräässä matkakokemuksessa kuvailtiin tunneleita pissanhajuisiksi ja ihmisiä nyrpeiksi, mutta oman kokemuksen perusteella en voi kumpaakaan allekirjoittaa.

Paikallinen R-kioski.

Oppaamme/kuskimme viemässä meitä enemmän tai vähemmän turvallisesti seuraavaan kohteeseen.

Retki-ilta huipentui illalliseen paikallisen viinintekijän luona, mutta kirjoitan tästä vielä uuteen postaukseen, jossa avaan vielä enemmän georgialaista viini- ja ruokakulttuuria. Illallinen oli kuitenkin ehdottomasti paras kokemus koko reissulla. Päivänvalon seuraava osa näkee toivottavasti tulevan viikon aikana, miten näitä kuviakin on näin paljon?!

Retkiyhtiö, jolta otimme päiväretken: Evatour

Hotelli: Hotel Flower

22 Comments

    • Johanna V.

      Kiitos kommentista 😊 Georgialainen ruoka on kyllä mahtavaa, onneksi asun parin metrin päässä georgialaisesta ravintolasta, jos tosi hätä iskee.. 😅

  • Esmeralda / Esmeraldan eetos

    Ihan mahtavasti olet saanut sisällytettyä tekstiin hauskoja yksityiskohtia, tunnelmia ja kuvia matkastamme! Minulla on vieläkin järkkärin kuvat ja videot laitteessa odottamassa purkua, joten ehkä itsellekin muistuu mieleen sitten vielä uudelleen, missä kaikkialla sitä tulikaan säädeltyä asetuksia sillä aikaa kun muut katsoivat ympärilleen (ja joutuivat lähes kolariin) 😀

    Minullakin on vielä hitusen kesken blogitekstit Georgian viineistä ja ruuista (joita yritin myös ensin sisällyttää ekaan postaukseen liian kunnianhimoisesti), sisältäen tuon ikimuistoisen leivänsyöntikokemuksen reikävessoineen! 😀 Georgiassa oli niin paljon nähtävää ja koettavaa, että on pakko tosiaan päästä sinne vielä uudelleen – jo ihmistenkin takia. Ehkäpä seuraavalla kerralla tulee nähtyä Kutaisi, Batumi ja Svaneti. Kieltämättä kyllä Azerbaidzan kiinnostaisi myös kokemuksiesi ja sen junamatkaohjelman jälkeen, joka ei nyt muistu mieleen 😀

    • Johanna V.

      Reissusta jäi kyllä monta tarinaa muistoksi! Jään odottelemaan ruokapostaustasi, omakin vielä kuvia vailla 😀 jessus mikä työmaa 😅

    • Johanna V.

      Kiitos kommentista, näyttää tosiaan että saman mummon opissa käytiin 😂 Pieni maailma ja vielä pienempi Georgia. Teidän viinitilat näyttävät olevan kyllä muut kuin meillä oli, että ei ihan identtiset retket kumminkaan 🙂

  • Terhi

    Kakhetin viinitilat tuntuvat olevan tosi erilaisia kaikki. Meille sattui tuuri kun satuimme varaamaan esittelyn aivan ihanalta tilalta ravintoloineen ja puutarhoineen. Ainoastaan Georgiassa viihtyisi kyllä useammankin viikon.

    • Johanna V.

      Kiitoksia kommentista! Kyllähän tuolla olisi pidempään viihtynyt, vaikka en tiedä olisiko maksa kestänyt viinimaistelun tahtia 😂 Kirjoittelen meidän visiteeraamista viinitiloista vielä myöhemmin, kaikki olivat ihan todella erilaisia!

  • Emilia/Merkintöjä maailmasta

    Mielenkiintoisesti kirjoitettu postaus, ja hienoja ja tunnelmallisia kohtaamisia 🙂 Ihmisten kohtaaminen on yksiä mieleenpainuvimpia asioita mulle reissuilla ja ihana lukea muiden tapaamisista, ihan kuin itse olisin ollut Georgiassa 🙂
    Ehdottomasti muutenkin sellainen maa ja kaupunki, jotka kiinnostavat! Täytyy lukea sun muutkin tulevat jutut.
    Olen myös muualta kuullut paikallisten sydämellisyydestä ja vieraanvaraisuudesta.

    • Johanna V.

      Kiitos kommentista ja kehuista 😊 muutama mahtava kohtaaminen mahtuu myös seuraavaan osaan, jossa tosiaan enemmän ruoka- ja juomapuolta 😁

    • Johanna V.

      Kiitos kommentista! Mekin katsottiin tuo jakso ja antoi kyllä aika todenmukaisen kuvan molemmista paikoista. Vaikea sanoa kummasta itse pidin enemmänkin, molempiin mieli haikaa takaisin.. Suosittelen lämpimästi Kaukasiaa matkakohteena 😍

  • Travelloverin Annika

    Georgia on ihastuttava. Etenkin ihmiset siellä. Omasta reisussustani on jo jonkin aikaa, mutta hyvin voisin mennä takaisin. Osuttiin Kakhetissa hotelliin, jossa vietettiin tbisiläisen lääkärifirman juhlia. Yhtäkkiä oltiin mukana siellä nostamassa maljaa vaikka mille. Maljat juotiin munankuoresta. 🙂

    • Johanna V.

      Kiitos kommentista 😊 Kyllä nuo maljapuheet ovat tuolla ihan nextillä levelillä, siitäkin lisää seuraavassa osassa 😀 Munankuoresta me tosin ei juotu, mutta savikulhosta kyllä.

  • Anna K. - Kaukaa haettua

    No nyt on kyllä maa, joka globalisaation keskelläkin on vielä ihan omanlaisensa! Mahtavia kohtaamisia ja kokemuksia: nuo mummot, jotka vaan pälpättää, vaikka toinen ei ymmärrä mitään, asemies tien laidassa, itse tehdyt leivät, kaikkea erilaista. Ja jännä miten lähellä tällainen näinkin erilaisen kiehtova kohde on! Toivelistalle meni tämäkin. 🙂

    • Johanna V.

      Kiitokset kommentista. Georgia on kyllä tunnelmaltaan edelleen omalaatuinen, ehkä jopa outo, mutta hyvällä tavalla 😀 Kannattaa laittaa toivelistan huipulle 😉

  • Paula - Viinilaakson viemää

    Olipas mielenkiintoista lukea paikasta josta ei ihan joka päivä tule postauksia vastaan. Aikaimoinen seikkailu ollut teillä, ja nuo tuollaiset paikallisten kohtaamiset on matkalla usein ihan parasta. Kuvista päätellen Georgia on kyllä kaunis, ja kiinnostaisi joskus käydä siellä itsekin.

    • Johanna V.

      Kiitos kommentista, kyllä ne kohtaamiset jäävät parhaassa tapauksessa loppuiäksi mieleen, vaikka kauniin patsaan näkemisen muisto saattaa haaleta parissa kuukaudessa 😀 Suosittelen visiittiä Georgiaan!

    • Johanna V.

      Tbilisi(kin) on kiinnostava kaupunki ja yllättävän lähellä. Meininki oli silti yllättävän eksoottista, jos vertaa vaikka perinteisiin Euroopan kohteisiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *