Matkustelu,  Yhdysvallat

(Wannabe) Patikoitsijan lempikohde – Zion National Park

Follow my blog with Bloglovin

Kymmenet upeat patikointireitit tekevät Zionin kansallispuistosta patikoitsijan bucket list kohteen. Tosin tässä kohtaa on hyvä mainita, ettei patikointi kuulu meidän intohimoharrastuksiin, mutta näissä maisemissa pidempikin patikointireissu tuntui houkuttelevalta ajatukselta. Alunperin meidän piti Las Vegasista ajaa suoraan Brycen kansallispuistoon, mutta säätiedoituksen mukaan kovat ukkoskuurot riehuivat juuri kansallispuiston alueella ja päätimme vaihtaa matkasuunnitelmaa lennosta Zioniin, jonka piti olla vuorossa vasta seuraavana päivänä. Zionissakin tummat pilvet reunustivat kansallispuistoa, mutta sadekuuro saatiin niskaan vasta viimeisellä patikointipolulla. Aina ennen kansallispuistoon suuntaamista kannattaa katsoa sekä säätiedotus että kansallispuiston omat sivut varoitusten ja tiedotteiden takia. Esimerkiksi Zionissa oli monta polkua suljettu lähiaikojen kivivyöryjen takia, joten niille suuntaava patikoitsija tulisi pettymään ilman ennakkovaroitusta.

Zionin kansallispuisto sijaitsee Colorado Laakion, Great Basinin (tälle ei ilmeisesti löydy suomenkielistä nimeä nykyään, entinen oli ilmeisesti Iso allas) ja Mojaven aavikon risteyskohdassa Utahin alueella. Alue oli ennen lähes kokonaan erilaisten vesialueiden peitossa, mutta Coloradon laakio vaikutti tälläkin alueella nostaen maata 3000 metriä 150 miljoonaa vuotta sitten. Sittemmin alue on ollut osa ehkä jopa maailman suurinta aavikkoa, jonka hiekkadyynit koristavat nyt kallionkielekkeitä yli 600 metrissä. Nykyään Zion on maastoltaan vertaansa vailla ja puiston alueella on vuoria, kanjoneita, kivikukkuloita, monoliittivuoria, jokia ja kivikaaria. Eläinten ja kasvien bongailijaa taas varmasti kiinnostaisi alueen viiden eri ekosysteemin asukkaat, kuten yli 1000 erilaista kasvilajia sekä 291 eri lintulajia. Lisäksi nisäkkäitä alueella asuu 30 eri lajia. Tosin meidän kaltainen matkaaja saattaa enemmän keskittyä näkyvimpiin elementteihin kuten jylhien kallioiden ihmettelyyn eri matelijalajien tarkastelun sijaan. Niissäkin riittää tarpeeksi ihmeteltävää ja luontoäidin ylistämistä!

Oravia ei saa syöttää, mutta ilmeestä päätelleen on tainnut retkeilijältä jos toiselta pudota pähkinä parempiin suihin. Me emme tarjonneet mitään, joten orava kyllästyi nanosekunnissa.

Liskobongaus!

Kansallispuistoa hallitsee Zionin kanjoni, joka on 24 kilometriä pitkä ja 800 metriä syvä. Kallioiden reunoja koristaa kaunis punertavanruskea väritys, jonka kaunista pintaa Virgin-joki on kuluttanut näkyviin. Zionin kallioita ovat ihailleet myös 8000 vuotta sitten alueella asuneet alkuperäisasukkaat. Nimi “Zion” taas tulee 1860-luvulta alkaen alueetta asuttaneilta Mormoneilta, jotka käyttivät tätä nimeä ennen kuin 1900-luvun alussa kansallispuisto tunnettiin hetkellisesti nimellä Mukuntuweap National Monument. Nimen vaihtoon oli syynä pelko siitä, ettei niin vaikeasti lausuttavissa oleva nimi houkuttelisi kävijöitä. Kasvillisuusvyöhykkeisiin sen tarkemmin perehtymättä voi Zioniin maiseman vaihdoksen havaita radikaalisti myös auton ratista. Toisella puolella Zionia vallitsee aavikkoinen maisema ja toisella puolella taas tiheä metsäinen alue, jonka välistä paljastuu kanjoneita ja hiekkadyynejä (ks. Coral Pink Sand Dunes State Park).

Zioniin saapumisesta

Jos olet lähtenyt liikenteelle Las Vegasista kuten mekin, saavut Zioniin luultavasti Springdalen kaupungin läpi. Ensimmäinen vaihtoehto parkkeerata autosi on tässä. Springdalesta pääsee kätevästi hyppäämään ilmaiseen shuttle-bussiin, jolloin ei tarvitse tapella vähäisistä parkkipaikoista kansallispuiston porttien sisäpuolella. Ota huomioon, että Zionissa ilmaisen bussin käyttö on pakollista, joka on helppo ymmärtää – tie kulkee kanjonissa. Bussi kulkee maaliskuusta marraskuuhun ja pysähtyy kaikilla oleellisilla patikointireittien aloituspaikoilla. Bussin ollessa talvilevossa, voi rajoitetusti myös omalla autolla tutustua alueeseen. Meillä kävi niin, että ajelimme vahingossa koko Springdalen kaupungin ohi suoraan puistoon sisään ja jouduimme pyörimään jonkin aikaa parkkipaikkaa etsien. Itseasiassa ajoimme ensin vahingossa koko kanjonin läpi ylös vuorelle asti, koska ihastelimme vain ympäröiviä maisemia. Kyseessä oli loppuelokuun keskiviikko, mutta parkkeeraus oli silti vaikeaa, joten Springdale-optio kannattaa käyttää hyväksi.

Bongaa pähkinöistä levinnyt oravanpylly!

Kaikki ylläolevat kuvat Riverside Walk Trailin varrelta.

Patikointireiteistä

Lukuisista reiteistä valitsimme Lower Emerald Pool reitin, joka vei pienelle vesiputoukselle ja lammelle. Reitti oli suhteellisen lyhyt ja helppokulkuinen, joka lohdutti lähes 40-asteen lämmössä. Aiemmin tältä reitiltä on voinut jatkaa Upper Emerald Poolille ja Kayenta trailille, mutta tänä vuonna kivivyöry on tuhonnut tämän mahdollisuuden. Koko polku Lower Emerald Pooleilta oli käytännössä murentunut jättimäisten kivikokkareiden alle. Reitti kulkee osittain joen vierustaa, jossa aamupäivän kuumuudesta pökertyneet jo vilvoittelivat itseään. Vilvoitella voi myös tilaamalla ihanan pehmiksen puiston sisällä sijaitsevasta ravintolasta, joka sijaitsee kätevästi juuri tämän reitin bussipysäkin vieressä! Samalla sijainnilla on myös puiston sisällä ainut majoitusmahdollisuus.

Parempia kahlaus- jopa uintipaikkoja löytyy syvemmältä puistoa, jos istut reilun puolen tunnin matkan bussissa aina The Narrowsin reitin alkupuolelle asti. Viimeiseltä pysäkiltä lähtee helppo kävelyreitti Virgin-joen rantaa pitkin kohti kaventuvaa kanjonia, josta alkaa kuuluisa The Narrows reitti, jota varten tarvitset vesikulkuiset kengät ja hieman rohkeutta sekä kestävyyttä. Nyt en puhu omasta kokemuksesta, koska me jäimme vain pyörimään ihan reitin alkupäähän vesileikkejä leikkimään ja kymmeniä uteliaita oravia kuvailemaan.

Lower Emerald Pool ja oikealle jää pieni lampi, jossa on aivan omalaatuinen ekosysteeminsä.

Täydellinen välipalahetki.

Angels Landingiin kavutessa joudut turvautumaan metalliköysien nousuapuun (kuva: Pixabay)

Meillä ei rajallisen ajan takia (ja osittain ehkä rapakunnon :D) ollut tällä kertaa aikaa tutustua pidempiin reitteihin, mutta tulevaisuudessa olisi mahtava palata näille kulmille. Kuuluisimpia reittejä Zionissa ovat varmasti Angels Landing ja jo mainittu The Narrows. Angels Landing on reilun 8 kilometrin reitti, joka alkaa The Grotto nimiseltä shuttle-pysäkiltä. Reittiin voi myös törmätä maailman vaarallisimpien reittien listauksessa, mutta lähteiden mukaan viimeisen sadan vuoden aikana Emerald Poolsilla on sattunut enemmän kuolemia (seitsemän) kuin Angels Landingin varrella (viisi). 

Matka-aikaa kannattaa varata 3–5 tunnin verran ja erityisesti nyt loppuvuodesta 2019 Hidden Canyonin ja Observation Pointin reittien ollessa kiinni on tällä reitillä entistä enemmän kulkijoita. Matka vuoren huipulle on vaikeakulkuinen, erityisesti polun kapeudesta johtuen. Nimi, joka tarkoittaa vapaasti käännettynä enkelien laskeutumispaikkaa, tulee tarinan mukaan ohikulkijoilta, jotka arvioivat kivenmurikan olevan niin korkea, että vain enkelit voivat sinne laskeutua. Vuodesta 1926 on myös ei-enkelmäisillä patikoitsijoilla ollut mahdollisuus kiipeillä tiensä huipulle valmista reittiä pitkin, mutta jyrkkien kallioiden takia täytyy viimeiset osiot kulkea metalliköysien avulla kiviliuskoja kivuten.

Näkymä Angel Landingista etelään (kuva: Pixabay)

Patikoitsijat etenemässä The Narrowsia (kuva: Pixabay)

Itseäni olisi suosituimman Angels Landingin sijaan kiinnostanut kapeampi The Narrows, joka puikkelehtii kapenevaa kanjonia Virgin-jokea pitkin. Helpoin tapa saavuttaa reitti on aloittaa The Temple of Sinawavan shuttle-pysäkiltä joenvartta pitkin kunnes kanjonissa jatkaminen vaatii veteen jalkautumista. Vedessä voi edetä kanjonia eteenpäin niin pitkään kuin haluaa, mutta viimeistään Big Springsillä on käännyttävä takaisin, koska siitä eteenpäin vaaditaan erillinen lupa. Tämä reitti on noin 16 kilometriä ja kaikkien lähteiden mukaan The Narrowsia varten kannattaa varata koko päivä, jos sen haluaa kahlata kokonaisuudessan. Tosiaan kahlata siellä saakin, sillä lähes koko matka edetään vedessä. Mitään palveluita ei luonnollisestikaan kanjonissa ole, joten omasta jaksamisesta on täysi vastuu patikoitsijalla. Lisäksi äkkitulvan vaara on todellinen. En tosiaan halua edes kuvitella miltä tuntuu olla kanjonien välissä jumissa vesivyöryn koittaessa. Viimeisen shuttle-bussin lähtöaika kannattaa varmistaa, koska pysäkki on kauimmainen vierailijakeskukselta katsoen.

Tästä alkaa The Narrows

Varsinaisen urheilusuorituksen tein patikoidessani tietä Zion Canyon Overlookille kaatosateessa. Reitin pituus on vaivaiset 1,6 kilometriä, joten en odottanut reitin olevan niin vaikeakulkuinen. Kokonaisuudessaan reitin kävelyyn meni aikaa noin tunti, josta noin vartin käytin maisemien ihailuun. Reitti on luokiteltu vaikeustasoltaan keskiverroksi, mutta sateesta liukkaat kiveet ja ahtaat kulkuväylät vaikeuttivat kulkua huomattavasti. Jossain kohtaa eksyin varmaan varsinaiselta reitiltä, koska jouduin taistelemaan myös puunrunkojen ylityksen ja puskien alituksen kanssa.

Poikaystävä jäi autoon sateen takia pelaamaan kännykkäpeliä 😀 Harmi, koska sade lakkasi juuri päästyäni näköalapaikalle ja tunnelma oli lähestulkoon maaginen. Paikalla oli vain muutama muu turisti kameroita virittelemässä auringonlaskua varten. Juuri tältä paikalta itsekin mieluusti olisin ihaillut pimeyden laskeutumista kanjoniin, mutta autossa istuva matkakumppani olisi saattanut hätääntyä monen tunnin poissaoloa ja puhelinyhteydet eivät olleet parhaat mahdolliset. Parkkipaikkaa oli muuten täältäkin tuskallisen vaikea saada ja jouduimme menemään tunnelia edes takaisin kunnes sade tyhjensi parkit kertalaakista.

Zion Canyon Overlook Trail palkitsee huikealla näkymällä.

Sateen jälkeen koittaa poutasää ja sateenkaari!

Jossain kohtaa reitti Canyon Overlookille kävi kapeaksi ja sateesta liukkaat kivet toivat oman jännityksensä. Myös muut ylläolevat kuvat ovat tämän reitin varrelta.

Kansallispuiston hurjat jyrkänteet houkuttelevat paikalle runsain mitoin myös vuorikiipeilijöitä, joita voi tarkkasilmäinen havaita vuorenseiniä tähyillessä. Jos siis patikointi tuntuu liian tylsältä.. Joka tapauksessa Zion on mieletön kohde niin intohimoiselle patikoitsijalle, kuntoilijalle, luonto- sekä lintubongaajalle ja tietenkin ihan meidänlaiselle perusturistille.

Reiteistä löytyy lisätietoa esimerkiksi: https://www.alltrails.com/explore/parks/us/utah/zion-national-park

Kansallispuiston sivut: https://www.nps.gov/zion/index.htm

Follow my blog with Bloglovin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *